Kuttula oli suomalaisen vapaalaskun korkeakoulu

KUVITTELE pieni kylä Pohjois-Ranskan maaseudulla. Kylän pääraitilta poiketaan pienelle varjoisalle sivukadulle, josta löytyy 150 vuotta vanha kivitalo, jonka vierestä nousevat pystysuorat kalliot  kohti korkeuksia. Talon katto vuoti ja lämmitys reistaili, mutta henki ja tunnelma oli silti aina lämmin, ja vieraat tervetulleita.

Sellainen oli Kuttula, eli Arto Majavan ja hänen silloisen elämänkumppaninsa Anna Vanhalan isännöimä kausikämppä Les Freaux´n kylässä pari kilometriä La Gravesta Grenoblen suuntaan.

Kuttula sai alkunsa vuonna 1998, kun Gravessa talveaan viettäviltä suomalaislaskijoilta puuttui kämppä muutamalta viikolta helmikuussa. Kausi oli ollut muutenkin hankala asumisjärjestelyiden suhteen, sillä laskuporukka joutui muuttamaan talven aikana kolme kertaa.

Jostain Majava kumppaneineen oli kuullut Les Freaux´ssa sijaitsevasta talosta.

- Kävimme jututtamassa sitten talon omistanutta Madame Faustia, että saisiko sen talon vuokratuksi. He eivät kuulemma vuokranneet sitä talvikäyttöön ollenkaan, mutta saimme sen silti kolmeksi viikoksi.

Mukava kausilaisporukka sai suostuteltua rouvan antamaan talon heille myös seuraavaksi talveksi.
- Siitä se alkoi.




JOS jonkun mielestä La Grave on hiljainen tuppukylä, ei Les Freaux´lle riitä silloin enää sanoja kuvailua varten.

Freaux sijaitsee parin kilometrin päässä Graven hissiasemalta. Matka on hieman vaivalloinen kävellä, eikä talon sijainti pienessä hiljaisessa kylässä, jossa ei ole edes kauppaa tai varsinaista baaria, ollut paras mahdollinen. Vanha ränsistynyt kivitalo oli talvella usein kylmä ja keväällä kostea. Lehmien, lampaiden ja kanojen yhteishaju toi oman arominsa kuivumassa olevien laskuvaatteiden rinnalle.

Kuttulasta muodostui nopeasti suomalaisen vapaalaskun henkinen keskus.
Syitä on useita. Ensinnäkin, majoitus oli edullinen niille, jotka viettivät siellä joko koko kauden tai useamman kuukauden.

Huoneita oli kolmessa kerroksessa niin yhden, kahden kuin kolmen hengen tarpeisiin. Perusjengin lisäksi Kuttulaan mahtui paljon porukkaa, ja usein noin kymmenen kausilaisen lisäksi vierailijoita oli vähintään toiset kymmenen henkeä. Isojen tapahtumien aikaan, kuten Finnish Open -vapaalaskukisojen aikaan kylillä viihtyi kymmeniä pekkoja.

- Silloin vuokrasimme läheisistä taloista asuntoja, jotta kaikki halukkaat mahtuivat paikalle. Porukkaa tuli muista hiihtokeskuksista paikalle. Verbieristä Repo, Arska ja Kukkonen tulivat vetämään tyylillä.

- Chamonix´sta tuli paljon kausilaisia, Ode (Siivonen) ja Mankisen Antti näyttivät miten kiivetään jäätä, ja kaikki valoisa aika hyödynnettiin tosissaan. Kyllä kaikki skillsit on porukalla jaettu, ja kiitos siitä kaikille.

Viikkoturistien yöpymismaksut tasoittivat hieman kausilaisten kuluja.
- Parhaimpina aikoina sai omat vuokrat peitetyksi, mutta ei sen enempää, Majava muistelee.

Toiseksi, tilat olivat toimivat isolle porukalle, koska Kuttulassa oli aiemmin toiminut majatalo. Keittiötilat oli tarkoitettu isoille ruokamäärille, samoin ruokasaliin mahtui paljon väkeä saman pöydän äärelle.
- Madame hommasi meille tuplakaasuliedet, joten kokkailu onnistui hyvin.

Pesutilatkin olivat reilut, vaikka suihkut eivät ehkä aina täydellisesti toimineetkaan. Eteiseen mahtui myös suksienhuoltohuone.
- Kaikki paitsi kanttienajokone löytyi. Sai laittaa omat kamat kuntoon ja vinkkejä jaeltiin, jos joku tarvitsi apua.


KOLMAS syy lienee merkittävin - ja ilmeisin. Kuttulassa asui pidempiä aikoja Majavan lisäksi monia muita kovan tason laskijoita. Niinpä uusille tulokkaille riitti vinkkejä ja apua monissa vapaalaskuun liittyvissä kysymyksissä. Myös mäkeen pääsi mukaan, ja tietämystä jaettiin, jos sitä pyydettiin.

Majavan laskujen mukaan Kuttulassa on yöpynyt vuosien aikana yli sata suomalaista.

Kuttulan aikaan Gravessa ja sen lähimäissä vilisi suomalaisia. Vaikka vuorilla liikuttiin paljon, ei Majava muista nähneensä pahoja mällejä tai kuulleensa sellaisista, koska suomalaiset halusivat pitää hyvästä maineestaan kiinni: mäelle ei mennä hölmöilemään.

Myös kahvia juotiin. Joidenkin mielestä Kuttulassa oli kyse oikeanlaisen maitokahvin rakentamisen tekniikasta ja sen harjoittelusta, mutta Majava kiistää väitteen.

- Aika paljon siellä tehtiin kyllä kaikkea, vaikka kahvihommat ovatkin kuuluisia. Se on minun ja Kurolan Antin alulle panemaa huumoria, mutta me olemme siitä ylpeitä.

AAMUT alkoivat siis aina mukavalla kahvihetkellä.
- Hommaa jatkettiin sitten kaikkien muiden legendaaristen tyyppien kanssa. Me pidimme päät kylmänä kahvittelulla, vaikka halut - tai kiire - kehittyä paremmaksi vuoristolaiseksi olikin kova.

Majavan mielestä kahvittelulla oli todellisuudessa siis roolinsa myös lumiturvallisuuden kannalta.
- Varmaan se yleiskuva, joka osalla jengillä Kuttulasta on - jätkät vaan istuksii ja hörppii santsikahveja - saa tässä hieman oikaisua. Me kelasimme oikeasti, että uskaltaako sinne törmään nyt mennä, ja minne. Huonolla säällä hengailtiin, hyvällä remuttiin pitkin vuoria.

- Kahvinjuonti on kärjistetysti sanottuna varmaan suurin syy siihen, että Kuttulan jengi on hengissä, ja varmaan Suomen mittapuun mukaan hyvää sakkia liikkumaan vuorilla tänäkin päivänä.

KUTTULASTA puhuttaessa tulee aina puhetta myös ruoasta. Illalliset tehtiin kaikille yhteisesti, ja pääkokkina toimi Majava. Muut jeesailivat. Välipaloja ei juuri saanut närppiä kesken kaiken.
- Eihän siitä tule mitään, jos kaikki parikymmentä tyyppiä alkaa mäen jälkeen paistelemaan omia settejä, pakkohan ruoat oli tehdä kimpassa.

Ruokamäärät olivat valtavia.
- Jos teet ruokaa 20 hengelle, ja kaikki ovat olleet ulkona urheilemassa koko päivän, niin siinä alkoi touhu olla melkein talouskeittiötasoa. Parin kilon pastasettejä piti keitellä useita, 10-15 litran kattilat olivat normikamaa.

Ruoan laatuun myös panostettiin.
- Kävimme hakemassa Grenoblesta maahanmuuttajien kaupunginosista tykötarpeita - Kiina ja Marokko olivat eniten meidän suosiossa. Kikkailimme vähän erilaisilla ruoilla ja jaoimme kesällä oppimiamme taitoja sitten aina talvisin. Siellä oli semikulinaristeja paikalla, Lavian Riku, Skipe ja Kostamon Rauli ja kaikki muut osallistuivat paljon ruoanlaittoon.

ILTAISIN Kuttulassa vietettiin siis aikaa ruoanlaiton, hengailun ja välinehuollon merkeissä. Eipä siellä paljon muuta tekemistä ollut, sillä kylä hiljeni pimeyden tultua, eikä nettikään ollut rantautunut vielä Ranskan maaseudulle.

Koska isosta porukasta monella oli kamahomon vikaa, oli aikalaistodistusten mukaan jäähakut viilan alla lähes joka ilta. Myös uudenlaisia sidevirityksiä ja muita välinemodifiointeja harrasteltiin niin kauan kuin päreissä riitti iltaisin valoa.

Juopottelu ei kuulunut Kuttulan perusmenoon samalla tavalla kuin vaikkapa Verbierissä.
- Paitsi vuonna 2002 oli jonkin verran sitä meininkiä. Silloin oli tosi huono lumitalvi.

Kämppää pidettiin myös hyvässä kunnossa. Siisteys ja järjestys oli tärkeää, jotta kaikki mahtuvat olemaan. Järjestyksen ylläpidosta vastasi Jarkko Henttonen.
- Henttonen ripitti omalla tyylillään, jos jokin ei toiminut. Siitä se Kuttulan nimikin varmaan tulee, että siellä pidettiin hyvä kuri yllä. Jos joku löysemmän mentaliteetin kaveri tuli paikalle, niin aika nopeasti sellaiset oppivat talon tavoille.






KEVÄISIN elämä alkoi Freaux´n kylässä piristyä. Kylässä asui parikymmentä ihmistä suomalaisten kausilaisten lisäksi. Kylän väkimäärä lisääntyi maalis-huhtikuussa, kun kanat päästettiin pihalle.
- Meillä oli kiva pihaterassi, johon paistoi keväällä aurinko. Keittiön ikkunasta tarjoilu pelasi, paska haisi ja banjot soi.

 - Aivan parhaita juttuja olivat omat afterit kämpillä. Olihan se kevät hienoa aikaa, koska sinne monttuun alkoi paistaa aurinko ensimmäistä kertaa vasta helmikuussa. Aika diippiä tavallaan.

Vaikka talossa asui useita tunnettuja hahmoja useiden talvien ajan, henkilöityy Kuttulan henki ja tarina Majavaan. Hän isännöi Annan kanssa majoitusasioita, koordinoi ruokakassat ja teki ruoat. Sen lisäksi Majava johti joukkiota usein vuorilla.

Majava myöntää, että välillä kokonaisuuden pyörittäminen saattoi väsyttää.
- Totta kai, olihan se välillä rankkaa ryhtyä mäkipäivän jälkeen muutaman tunnin keittiövuoroon. Mutta yhteisöllisyys oli koko Kuttulan idea. Ilman Annaa, Jarkkoa, Laviaa ja Hautsia, Mukkalan Jannea, Lampisen Mikkoa, Pinjaa, Raulia, Skipeä, Jykää, sekä monia muita rakkaita ihmisiä siitä ei olisi tullut mitään. En ollut yksin vastuussa, vaan kaikki auttoivat ja kyselivät, että voisiko jotain tehdä.

KUTTULAN taru loppui talveen 2004. Silloin espanjalainen vuoristo-opas osti talon ja teki siitä itselleen asunnon ja majatalon. Nykyisin talon nimi on Basecamp.
- Olihan se harmi, että touhu loppui sillä tavoin seinään. Mutta toisaalta oli mukavaa, kun pystyi itsekin lähtemään reissailemaan muihin paikkoihin, ei “tarvinnut” olla vastuussa.

Seuraavina kausina Majava onkin asunut muun muassa Chamonix´ssa ja reissaillut Norjassa, Japanissa ja Venäjällä sekä ympäri Alppeja.
- Mutta loppujen lopuksi aika Kuttulassa on ollut minulle ja varmasti monelle muulle kaverille elämämme parasta aikaa. Harvalla meistä oli vielä perhettä tai muuta liian vastuullista työtä, joten jengi pystyi viettämään neljäkin kuukautta putkeen samassa porukassa.

Vaikka Kuttulan taru loppui, oli sillä suuri vaikutus suomalaiseen vapaalaskuun. Missään muualla ei ole ollut samanlaista vapaalaskutietämystä yhdessä paikassa, ja moni on saanut sieltä eväät jatkaa harrastusta itsenäisesti.
- On ollut mahtava nähdä, kun monet untuvikkoina Kuttulaan tulleet menevät nyt omin päin – ja turvallisesti – omilla reissuillaan.

- Kiitos kaikille Graven kävijöille. Tarinat sieltä eivät onneksi koskaan lopu.


Lue myös:
11.2.2011: Muistoja Kuttulasta

Tweet