Muistoja Kuttulasta

Ruokashow
RUOANLAITTO oli tietysti aikamoinen teatteri, koska ruokittavia päitä oli yleensä se parisenkymmentä. Perusmättö sekä tarvittaessa, allergioista tai muista periaatteellisista seikoista johtuen, pikkukattilallinen jotain neutraalia sapuskaa siihen oheen.

Arto suurena kulinaristina hoiti ruoan mielellään ruoanvalmistuksen. Apukäsiä tarvittiin kuitenkin esimerkiksi vihannesten pesuun ja kuorintaan. Sipulinkuorijaa varten keittiön seinällä roikkui naulassa Ceben Suomen maahantuojan sponssaamat sipulinkuorintalasit, ettei ressukalla kyyneleet vuoda, kun joutuu töihin.

Yleisesti ottaen tuohon perunateatteriin ei ollut vaikeaa löytää vapaaehtoisia. Jokainen tajusi, ettei sen lauman ruokkimista voi jättää pelkästään Arton harteille.

Ruokalajeista erityisesti mieleen ovat jääneen 'nakki-special' sekä hampurilaiset. Nakki-special tuskin sen kummempia esittelyjä kaipaa. Pastaa, pannulla paistettuja nakkeja ja sipulia. Siinäpä se. Niin ja tietysti paljon ketsua, jonka Oivo jossain Nooan aikaisessa henkilökuvassa ilmoitti lempiruoakseen.

HAMPURILAISPÄIVÄ meni jotenkin niin, että kaupasta haettiin metrin korkea pino jauhelihapihvejä, huomattava kasa kasviksia ja muuta tarpeellista sekä leipäkaupasta toistasataa metriä patonkia. Pihvit sekä kasvikset (sipuli, paprika etc). paistettiin pannulla.

Patongit halkaistiin, paloiteltiin sopivan mittaisiksi 15-20 cm pätkiksi ja lämmitettiin uunissa. Kananmunia paistettiin aika keko, manojeesit, ketsupit ja sinapit pantiin pöytään esille ja eikun syömään.

Lämpimän patongin väliin pari jauhelihapihviä, pari paistettua kananmunaa, reilusti paistettua sipulia ja paprikaa, oliiveja, majoa, ketsua, sinappia ja vähän salaatinlehteä antamaan vihreyttä. Kapnautti lorautti sekaan myös aavistuksen jotain itämaista chilikastiketta. Muistelisin, että Rikun unelmapäivä oli jotain sellaista sellaista, kuin hyvää pyydalaskua 10 km vertillä ja siihen päälle kolmen pihvin ja kolmen munan hampurilainen.

- Janne Mukkala
Asui Kuttulassa vuosien 1999-2003 aikana pidempiä ja lyhyempiä aikoja.



Rikun perunankuorintaennätys
RUOANLAITTO oli aina mielenkiintoinen operaatio.  Ne määrät olivat aivan järjettömiä. Majava oli ykköskokki ja minä olin salade chef, käsittelin vihanneksia ja paloittelin tarpeita. Ei tarvinnut sitten tiskata, eli se oli ihan näppärä duuni.

Kuttulassa syntyi myös henkilökohtainen perunankuorintaennätykseni. Sain kymmenen kiloa kuorituksi 35 minuutissa. Yksi kaveri oli tuonut poronpaistia mukanaan, niin teimme pottumuusit siihen.

- Riku Lavia

Jani Nygård Freaux´n pelloilla. (Kuva: Riku Lavia)

Lautapussissa nukutti hyvin
MEIDÄT pantiin Nyykkarin (Jani Nygård) kanssa nukkumaan Kuttulan kylmimpään huoneeseen. Oli saatanan kylmä talvi, eikä minulla ollut kuin jokin ohut makuupussi eikä mitään vilttejä, joten nukuin lautapussissa.

Kun Ape lähti käymään Chamonix´ssa, niin kyllähän hiiret hyppivät pöydällä, silloin oli hyvät jatkot, sieltä on kuvia ja ja videota.

Jengillä oli jatkoja kiinni palleissa, nänneissä ja korvissa, hyvät humalat sai talon omistajan pastiksesta aikaan. Sillä reissulla oli myös Skipen kanssa ruoskimiskilpailu.

- Jan-Erik Blomberg


Henttonen väänsi nenästä, jos oli tarvetta
VAIKKA joidenkin puheiden mukaan olin Kuttulan virallinen kurinpitäjä, ei se täysin pidä paikkaansa. Ok, kyllä paria jäbää mätkin vähän muutamaan otteeseen, kun ne sikailivat liikaa.

Ei siellä sen kummemmin kuria pidetty yllä, vaan siellä vallitsi perusrehti anarkia, eli hyvä meno.

En ollut Gravessa kuin pari talvea. Kyllästyin jossakin vaiheessa vähän Chamonix´hin, ja kysyin Apelta pääsisikö heidän palstoilleen.

Freaux´n kylä on mukavan rauhallinen. Siellä asui vakkarina muistaakseni alle kymmenen immeistä, ei mitään turhia ruuhkia siis. Ja Gravehan on kiva paikka laskea, Kuttulasta pääsi autolla hissille muutamassa minuutissa, ja mäestä laskemalla melkein suoraan pihaan. Kyllähän siellä lehmän- ja vuohenpaska haisi, mutta sehän oli vain boonusta.



GRAVEEN keksittiin järjestää myös hupimielinen tapahtuma, eli Riders Meeting. Finnish Open -kilpailu oli sen tapahtuman huipentava kisa.  Olisikohan kisassa ollut parhaimmillaan mukana lähemmäs 40 henkeä, muistaakseni useita eri kansallisuuksiakin.

Improvisoimalla se vedettiin läpi, ei mitään oikeeta organisaatiota. Hyvin toimi ja kivaa oli. Siisti mäkikin vielä, sellanen 800-metrinen, jossa ekat reilut 300 metriä oli jyrkkää ja sitten puoli kilometriä letkeää pyydakenttää, jossa oli lopussa siistit luonnonpaipit.

Pääsääntöisesti viihdyin Kuttulassa hyvin. Mitä nyt välillä kävi jotkut nuoremmat vähän hermojen päälle, mutta siitähän selvisi kierroksella nenänaattaa.

Ihan hyvin voi sanoa, että jos ei ole Majavan majatalossa Freux´ssa käynyt, on missannut yhden tärkeimmistä kappaleista Suomen vapaalaskuhistoriaa.

- Jarkko-Juhani Henttonen


Nilkanpurentaa ja lantaluutimista

VERBIERIN pojat olivat käymässä. Pojilla ei meinannut juhliminen loppua, joten Jarkko meni sanomaan, että nyt pitää lopettaa. No, eräs nimeltä mainitsematon kaveri puri sitten Jarkkoa nilkasta.

Ei kauaa puremisesta, niin alkaa kuulua hirveä kolina. Pojat olivat päättäneet hyvitellä juhlimistaan. Toinen kaveri tiskaa ja toinen luuttuaa lattiaa, ja käy tiskialtaassa huuhtelemassa lattiarättiä. Ei siinä muuta, mutta kämpän pihan toisessa päädyssä oli navetta, joten lattialla oli jonkin verran lehmänlantaa.

Aamulla aika moni pesi kahvimukinsa tavallista tarkemmin puhtaaksi, vaikka niitä olikin yötä myöten hoonattu.

- Kuttulan yleistä tietoutta

Isoilta pojilta vinkkejä
MINULLE on jäänyt parhaiten mieleen ihmiset. Paljon hyvää porukkaa, jo monista tuli hyviä frendejä. Ape ja jokunen muu, oli tehnyt noita vuorihiihtohommia enemmänkin, ja heiltä sai tietoa, ja näki, että mitä voi yleensäkin tehdä – ja ehkä sai jotain ideoita alkuun pääsemiseksi.

Jobo oli myös silloin siellä. Aloimme laskea ja randota sitten yhdessä enemmän ja enemmän. Kumpikaan meistä ei ollut silloin 2001 laskenut paljon mitään, mutta samanlaiset intressit ohjasivat eteenpäin.

NIIN, ja oli siellä vähän sitä, että rauhassa pitää ottaa – vastakohta vaikkapa Niksin meiningille. Yksi kaverini esimerkiksi tuli sinne kuukaudeksi laskemaan. Hän oli aiemmin laskenut Verbierissä kuusi viikkoa ja sellaista, mutta ei ollut kovin kokenut kuitenkaan. Hän laski kuitenkin Pan de Rideaun murtuneella jalalla kuusi kertaa putkeen samana päivänä.

Jengi oli aika ihmeissään siitä, eikä välttämättä edes tykännyt tuollaisesta touhusta. Pannari on siis vähän vaativampi off piste –lasku, ehkä vähän jyrkänlaskun suuntaan.

- Sami "Kelso" Modenius

Monot jäävät eteiseen
KÄMPILTÄ ei päässyt mäkeen helposti kuin autolla, eli se joka oli kuski, määräsi aamuisin tahdin. Useamman kerran monot jäivät eteiseen, kun piti lähteä kiireellä kyytiin.

Jos lunta oli pudotellut, yritimme olla puomilla ykkösenä. Silloin oli aamut aika sähäköitä. Jos taas oli kuivat kelit, saattoivat lähdöt olla vähän rennompia.

- Juha Hautsalo


Diaesityksiä lakanaan heijastaen
KUTTULASSA asuessamme siellä oli hyvä meininki, myös kuvaamisen suhteen. Kävimme muistaakseni parin viikon välein Grenoblessa kehityttämässä kuvia eräässä kameraliikkeessä. Kun diat valmistuivat, ehdimme yleensä käymään lounaalla.

Kuvia hakiessamme taisi se liikkeen vanha pyörittäjäkin ihmetellä, kun valopöydällä katselimme kuvia, ja hirveät tuuletukset tietysti, jos näytti, että olisi sattunut hyvä ruutu.

Joskus pidimme diashow-iltoja myös kämpillä. Keräännyimme ruokailuhuoneeseen kaikki yhdessä, virittelimme valkoisen lakanan seinälle ja diaprojektorilta esitystä päälle. Muistan myös, että kävin joskus Skipen kanssa vetämässä diaesityksiä Pellen Skiers Lodgella. Yleensä niihin iltoihin kuului myös illallinen ja saunomista.

- Junnu Laine

Ankein paikka ikinä
OLIN yhtenä talvena Kuttulassa, vuonna 2002. Silloin ei ollut lunta ihan liikaa. Tammikuu vedettiin edellistalven jämillä ja p-texiä kului iltaisin.

Laineen Junnun kanssa tuli sitten otettua muuta voitelua aika reilusti ja kuunneltiin rokkia öisin jopa niin paljon, ettei muu porukka aina siitä taitanut tykätä. Viinaksia haettiin joskus yöllä vuokraisännältä Apassi-Jussin ollessa puhemiehenä, koska hän oli ainoa joka puhui ranskaa. Tuli siitäkin sanomista…

Kämppä alkoi olla aika räjähtäneessä kunnossa, muun muassa suihkut vetelivät viimeisinään, eikä lämmitystä käytännössä ollut. Jaoin huoneen Räsäsen Jussin kanssa, ja Jussi taisi nukkua koko talven fleecet päällä untuvamakuupussissa.

Ehkä ankein paikka ikinä, ainakin minulle.







TOSIN hyviä laskujakin saatiin loppujen lopuksi, ja legendaariset Finnish Open -kisat oli huippujuttu. En ole tuon talven jälkeen paljon Gravessa käynyt , eikä ole tarkoitus kyllä mennä vieläkään.
 
Kuttula oli ja on pala suomalaista vapaalaskukulttuuria ja -historiaa isolla kädellä, ja olen ylpeä saadessani osallistua siihen, vaikka silloin en siellä niin hyvin viihtynytkään. Hiihdon yläaste, lukio ja korkeakoulu samassa talossa, missä kaveria ei jätetty pulaan ja moni sai opit vuorilla liikkumiseen.

- Skipe Oivo


Odottelun ihmettelyä
KÄVIN pari kertaa viikon reissuilla sekä jonkin illan kahvittelemassa. Parhaiten mieleen jäi yhteisöllisyys, Apen loistavat ruoat, kahvittelu, eteisen kamahärdelli ja odottelu.

Siellähän odoteltiin kaikenlaista. Milloin oikeaa fiilistä, oikeaa keliä, kahvin valmistumista, seuraa, inspiraatiota. Mutta tällainen näkemyshän on vain näitä pikavierailijoiden kotkotuksia. Kun on mestoilla koko kauden, ei tarvitse (eikä jaksa) koko ajan hötkyillä. Kuttulan vuoriyhteisö eli niin sanotusti omalla rytmillään.

- Antti Laiho

Solid Powder 2.0:n kuvaukset olivat kuumimmillaan. (Kuva: Jani Johansén)

Koululaiset vauhdissa
YLLÄTTÄVÄN moni Kuttulan asukeista opiskeli seikkailukuvausta Torniossa Länsi-Lapin ammatti-instituutissa. Virallinen nimi opinahjolle oli "Seikkailukuvaajan ammattitutkintoon valmistava koulutus".

Opettajana oli allekirjoittanut, opiskelijoina kumman paljon laskuhommista tuttuja tyyppejä. Keskimäärin kerran kuussa "hiihtopummilukiolaiset" tulivat opiskelemaan kuvausta Tornioon.

Kuvasimme muun muassa introt Lapin Kulta Teamista Lapin Kulta Freeride Camp -tv-sarjaan. Tiimiläisiä olivat Skipe, Ape, allekirjoittanut, Jarkko ja Ode.

- Jani Johansén


Verbier goes Kuttula
KUTTULASTA minulle tulee mieleen se 20 kilon riisisäkki, joka lojui keittiön oven vieressä. Oli hienoa katsoa vierestä, kun Majavan Apen kenttäkeittiö muonittaa nälkäiset hiihtopummit laskupäivän jälkeen. Niitä kaloreita meinaan kului tuolla porukalla.

Oli aikamoinen kulttuurishokki, kun ajettiin Saarimäen Arskan ja Pentikäisen Pasin kanssa Verbieristä Les Freaux´n kylään, jossa suomalaiset hiihtopummit pitivät majaa. Selvinpäin kun sitä touhua reilun vartin katteli, niin alkoi Verbierin pojan polvia heikottaa.

Nuorisovastaava Majava piti taloa pystyssä pastori Henttosen ravistaessa paskat ulos pikku nilkeistä. siellä oli selvät auktoriteetit ja jos niitä ei noudattanut niin halkopinon taakse ja nenänaattaa.

Kyllä me Arskan kanssa totesimme saman tien, että tämähän on ihan kuin edesmennyt Kuttula Suomessa. Minä taisin sen ääneen sanoa, ja nimitys jäikin pysyväksi. Ilmeisesti muutkin huomasivat sen kuvaavan paikkaa aika hyvin.

Yhtenä yönä heräsin hirveään meteliin ja kolinaan. Arska oli yrittänyt purra Henttosta nilkasta. Kun menin kattomaan mitä käytävällä tapahtuu, löysin Arskan nipusta kaidetta vasten ja Henttonen ripitti sitä vieressä munasillaan. Menin takaisin nukkumaan.

- Tero Repo


Lue myös:
11.2.2011: Kuttula oli suomalaisen vapaalaskun korkeakoulu

Tweet