Valintojen maailma: Alpeille vai pohjolaan?

Veli-Matti Jälkö nauttii Kittelfjellin rauhasta ja lumesta.

KITTELFJÄLL, Ruotsi

TAMMIKUISENA arkiaamuna hiihtokeskuksen parkkipaikka on tyhjä. Ei yhtään autoa. Hissit eivät liiku, ketään ei näyt missään. Kävelemme hotellin respaan kyselemään hisseistä. Respan neiti ihmettelee, että meinasimmeko laskemaan tulla. Kyllä. Pari puhelua ja sitten: "Olkaa hyvät, hissi käynnistyy viiden minuutin kuluttua."

Seuraavana päivänä sama toistuu. Aurinkoa, 15 senttiä uutta lunta kaikkialla, myös rinteissä joita ei ole koneella ajettu. Tyhjä parkkipaikka. Kävelemme hissille, hissimies toivottaa hyvät huomenet ja hissi starttaa.

Koko päivänä mäessä näkyy meidän lisäksemme yhteensä viisi ihmistä: kolme nuorta ja yksi pariskunta käy hissillä juoksuttamansa koiransa ylös alas rinnettä. Kun olemme iltapäivällä auringon painuessa mailleen saaneet kaikki pikku kurut ja rännit korkattua, kävelemme onnellisina autolle. Katsomme kuinka hissi pysähtyy ja keskus hiljenee.

ST ANTON, Itävalta

VIIKKO edellisen jälkeen. Maitohappo polttelee reisiä, kiroan läskejä rocker-suksiani jäisellä, kumpareisella kyläänlaskulla. Laskuseuranani on samalla rinteellä parisataa hiihtoturistia, poikittain lanaavista pikkulapsista jo juhlatuulisiin brittituristeihin. Isolla osalla on hassu hattu tai kypärässä elukankorvat, moni laskee farkuissa.

Sukset parkkiin aidan viereen, tuhannen muun suksiparin seuraksi. Mooserwirt. Maailman ehkä suurin ja kaunein rinnebaari aloittelee päivän afterski-juhlia. Alppihumppa raikaa, DJ Gerhard laulaa mikkiin, värivalot vilkkuvat, kaksituhatta hiihtoturistia juopuu, tanssii ja laulaa käytävillä, tanssilattialla, pöydillä ja terassilla.

Kulttuurishokki. Liian suuri muutos, liian nopeasti. Kahden täysin erilaisen viikon jälkeen alkoi miettiminen. Entä nyt, mitä seuraavaksi? Kumpi oli parempi?

 

SIKSI lasken pohjoisessa

OK, olen harrastanut aika paljon Norjaa ja Ruotsia. Norjasta lienee kertynyt enemmän laskupäiviä kuin muista maista yhteensä. Ensimmäinen laskureissuni ulkomaille oli bussireissu kesälaskemaan Norjan Stryniin. Ehkä jäin sille tielle. Strynin jälkeen palasin seuraavana talvena Norjan Narvikiin. Kahden viikon aikana satoi yli puoli metriä lunta. Tajusin, että skineillä pääsee kaikkialle ja mieleen iskostui harhaluulo, että puuteria on aina ja kaikkialla.

Kiipesimme ja laskimme elämämme ensimmäisenä randohuippuna 1500-metrisen jäätikköhuipun, Sandviktindenin. 800 vertikaalimetriä yhtäjaksoista satoja metrejä leveää 30-asteista lentokenttää. Rakastuin Norjaan lopullisesti. Kuivatun turskan, maailman kalleimman kaljan, bensan sekä jauhelihan luvattu maa.

Laskureissusta on sen jälkeen tullut minulle synonyymi pitkälle automatkalle, mökkielämälle, skinnailulle ja luonnonrauhalle. Luonnossa liikkumiselle, itsensä voittamiselle, löytöretkeilylle.







Onhan Norjassa ja Ruotsin pikkumestoissa paljon pahaakin. Sinne pitää melkein pakosti ajaa itse. Helsingistä Turkuun, Turusta lautalla Tukholmaan, Tukholmasta 700-900 kilometriä Telemarkin tai Sunnmören alueelle. Tai vielä pahempi, Helsingistä Tornioon, Torniosta Kittelfjälliin, Narvikiin, Lyngeniin tai Tamokiin, kaikkiin rapiat 1200 kilometriä, yhteen suuntaan. 15 tuntia on pitkä aika viettää autossa.

Vuokramökit ovat Ruotsissa ja Norjassa sentään suhteellisen halpoja, 50-100 eurolla per yö saa yleensä vuokrattua neljän hengen mökin. Harrastusta aloittavalle Pohjola voi olla myös hankala lähtökohta. Jossei tiedä paikkoja eikä valmiiksi omaa reissuporukkaa ei auto-mökkimatka oikein onnistu.

Monelle Norja on risukkoa ja rämpimistä, hikijumppaa, eräjormien puuhastelua, skineillä kitkuttamista... Kahdeksan tuntia töistä yhtä muutaman minuutin laskua varten.


SKINIT, eli nousukarvat avaavat etenkin pohjoisessa lukemattomia mahdollisuuksia. Potentiaalisia laskupaikkoja voi bongailla maastokartoista tai suoraan auton ikkunasta. Norjassa sataa myös tilastollisesti huomattavan paljon lunta. Telemarkin tai Sunmoren alueella keskiarvot pyörivät parhaimmillaan jopa kuuden, kahdeksan metrin vuositasolla. Tämä on pääsääntöisesti enemmän kuin Alpeilla.

Jos lumi on huonoa, rannikon mikro-ilmastoissa on puolensa. 50 tai sadan kilometrin säteellä lumi voi vaihtua korpusta tai loskasta unelmapuuteriin.  Pohjolassa kisa lumesta ei ole myöskään niin kiivasta. Hyvästä lumisateesta voi riittää laskettavaa hissikeskuksessakin useammaksi viikoksi, todennäköisemmin lumen pilaa kova tuuli tai plussakelit kuin se, että lumi lasketaan kertakaikkiaan loppuun, pilalle ja kumpareille.

Afterski on muualla kuin Åressa ja Hemsedalissa lähinnä hengailua mökillä omien kavereiden kanssa. Ruokaa, leffaa ja venyttelyä. Jos baari yleensä  on olemassa niin olut maksaa 9 euroa. Pariviikkoa Ketosta ja Myllyrinnettä, Madventuresia, kaikki kauden laskuleffat, 2-5 samaa tuttua, hajusta tunnistettavaa kaveria ja samat hikiset laskukalsarit roikkumassa kämpän katosta alkavat kypsyttää kummasti.

Melkoinen sissi, erakko tai todella hyvä ystävä itsensä kanssa saisi olla, jos meinaisi viettää koko kauden esimerkiksi Kittelfjällissä.

 

JA siksi pidän Alpeista

ALPIT on eri maailma. Sieltä löytyvät klassikkovuoret, isot vuorenseinät, turistit ja kausilaiset. Itse olen viettänyt muutamia turistiviikkoja Ranskan Alpeilla maailman suurimmissa hiihtokeskuksissa. Pisinkin alppijaksoni on alle kuukauden pätkä Andermattissa, Sveitsissä. Näiden jälkeen St Anton ja Verbier edustivat minulle paluuta Alpeille muutaman vuoden tauon jälkeen.

Alpit opettavat. Korkeuserot ovat suurempia, vuoret usein terävämpiä, jyrkempiä, jäätiköt railoisempia ja vaarallisempia. Taistelu puuterista on verisempää. Andermatt on hiljaisen lumiparatiisin maineessa, silti sielläkin lumisateen jälkeen tungettiin ja taktikoitiin aamun ensimmäiseen kabiiniin, yläasemalla oli todistettavissa todellinen kilpajuoksu siitä, kuka ensin ehtii korkkaamaan helpoimmat yläjäätiköt ja rinteenvierustat.

Keskipäivän jälkeen laskettiin jo pitkiä poikkareita ja traverseja, seuraavana päivänä sai jo haikata laskeakseen koskematonta puuteria.

Hissihiihto on kuitenkin Alpeilla varmaan maailman parasta. Hissit ovat nopeita ja suuria, päivässä voi ehtiä laskea yli 10 000 vertikaalimetriä. Suurista keskuksista löytyy laskuseuraa ja sopivaa haastetta taitojen ja kokemuksen mukaan.

Ja löytyyhän idylliä Alpeiltakin. Itselle parhaiten Alpeilta on muistiin jäänyt aamun ostotretket leipomoihin, tuoreet croissantit tai maalaisleivät, 1 500 vertikaalimetrin laskut toisiin kyliin, sveitsiläinen junahiihto, höyryävät fonduepadat ja käkikellon näköiset vuoristomökit. Eikä siinä after skissa suurine halpoine tuoppeineeen ja aurinkoterasseineen ole myöskään mitään vikaa. Alpeilla paistaa aurinko - valoa riittää myös tammikuussa.

MUTTA miksi menen silti mieluummin pohjoiseen

YKSI hiihtotarina, Länsi-Norjasta. Vietimme pari talvea sitten hiihtolomaa Norjan Strandassa, Sunnmoren "Alppien" sydämessä. Asuimme 150 vuotta vanhassa entisessä lammassuojassa. Vuokraisäntämme oli joulupukkia muistuttava sympaattinen satusetä. Eräänä iltana bongasimme alueen vuoristokartalta Strandan hiihtokeskuksesta pohjoiseen pikkuisen hiihtohissin, jota ihmettelimme. Eihän siellä mitään pitänyt olla.

Päätimme lähteä aamulla ajelemaan ja katsomaan. Paikalta löytyikin ihan oikea pikkuinen hiihtokeskus, parilla ankkurihissillä pääsisi ehkä 400 korkeuserometriä ylös pienelle vuorelle. Menimme kysymään olisiko keskus auki, hissit kun eivät pyörineet. Hissin lähellä pyöri hiihtopummin näköinen norjalainen surffitukka. Kävimme taas hämmentävän keskustelun:
- Moro. Onko hissi auki?
- Montako teitä on?
- Kolme.
- Jos ostatte päiväliput, voimme avata sen.
- OK!

Hissi pyörähti käyntiin meitä varten. Surffitukka laittoi myös itse tellut jalkaan ja lähti vuorelle. Ylähissiltä pienellä tarpomisella pystyi laskemaan hienon pienen seinän ja pitkän siivun varsin mukavaa harvahkoa metsää ja palaamaan takaisin keskuksellekin valmista uraa pitkin. Laskimme muutamankin rundin.

Sitten päädyimme jälleen juttusille surffitukan kanssa. Kysyin häneltä mikä paikan nimi on. Vastaus oli tyhjentävä. "Vi bara kallar det Fjellet, Mountain. " Just. Samalla rupattelulla selvisi, että hissipoikamme on tosiaan paikallinen: syntynyt ja aina asunut samalla alueella, ei ole koskaan käynyt laskemassa Alpeilla eikä Lyngenissäkään. "Täällä on hyvä, ei ole tarvetta."

Pienen hiihtokeskuksen pihasta näkyi toistakymmentä 1 000 - 1 500 metristä teräväkärkistä vuorta, ja hissipoikamme oli tietysti laskenut niillä kaikilla. Tästä puolen tunnin päästä näimme surffitukkamme itse laskemassa kotimäessään. Viisimetriseltä kalliolta tyylipuhdas droppi sisään, pari tyylipuhdasta super-G-henkistä tellukäännöstä ja vaalea viikinkimme hävisi metsän syövereihin.

 

TOSIN suurinta on laskeminen

Tärkeintähän on, että yleensä laskee. Vaikka Alppipuistossa tai Malminkartanon jätemäellä. Kun lähtee ulos, kavereiden kanssa tai ilman, tekee se parempaa kuin sohvalla tai koneen ääressä istuminen. Ei tarvitse myöskään kyttäillä snowforecastia, kun sään näkee omin silmin.

Omat tulevat laskutavoitteeni? No, ensin paluu Verbieriin ja Brusoniin hyvällä lumella ja skineillä. Sitten löytöretki Norjan Lofooteille ja Altan seudulle. Molempi parempi.


NORJA JA RUOTSI
+ Luonnonrauha
+ Erämaameininki
+ Ei juuri kisaa lumesta
+ Halpaa
+ Halvat hissiliput
+ Merimaisemat, vuonot
+ Löytöretkeily
+ Ensilaskut
+ Pikkuruiset, hiljaiset hiihtokeskukset

- Pimeys marraskuusta helmikuun alkuun
- Erämaameininki
- Oman laskuporukan tarve
- Vaivannäkö
- Skinnaus
- Riesa; lautat, kamat
- Oman auton tarve
- Ei valmismatkoja
- Olematon Afterski
- Metsien risukoisuus
- Paukkupakkaset sydäntalvella
- Epävakaa merellinen ilmasto, länsirannikon vesisateet
- Atlantin myrskyt, nopeat näkyvyyden vaihtelut

ALPIT
+ Halvat nopeat lennot
+ Satoja hissikohteita
+ Hiljaisiakin paikkoja on, alppi-idylli
+ Afterski, bilemeininki
+ Valmismatkat
+ Ilmasto, auringonpaiste
+ Kausilaiset, suomiporukat
+ Pandat
+ Skinejä ei aina tarvi
+ Valon määrä
+ Helppo autonvuokraus
+ Halvahko ruoka ja juoma, ravintolat

- Ryysis
- Brittituristit
- Kisa lumesta
- Pitkät tai kuumottavat traverset
- Suksikuljetukset
- Laskukamojen raahaaminen kylillä ja junissa
- Kivikkoiset kumpareikot
- Sulaneet kyläänlaskut
- Metsälaskukiellot


Kirjoittaja vietti kaksi hiihtolomaaa. Ensin omalla porukalla Kittelfjällissä Ruotsissa, sitten Elämysmatkojen Vapaalaskuviikolla St Antonissa ja Verbierissä.