Vapaalaskukisat tuomarin näkökulmasta

TOIMIN tuomarina 1.4.2011 Tamokissa Norjassa järjestetyssä Arctix Tamok by Shaker FWQ – kilpailussa. Kisa oli kahden tähden karsintakilpailu, Freeride World Qualifier, vapaalaskun maailmankiertue FWT:lle.

Istuin kilpailun tuomaristossa arvostelemassa suksilaskijoiden suorituksia. Hiihtäjien edesottamuksia tuomitsi lisäkseni itävaltalainen Markus Ascher sekä uusiseelantilainen Dion Newport, joka toimi kilpailun päätuomarina. Dion toimii päätuomarina myös FWT:n kisoissa.

FWQ –kisoissa arvioinnin keskeisenä perusteena käytetään FWT:n linjauksen mukaisesti laskun sujuvuutta ja yleisvaikutelmaa. Pitkistä pysähdyksistä, vaikeiden paikkojen side-steppauksista tai pitkistä poikkareista laskun aikana vähennetään pisteitä.

Helpommallakin linjalla on mahdollisuus menestyä, jos linjan laskee nopeasti, sujuvilla käännöksillä, teknisesti varmasti ja näyttävästi. Käytännössä tämä tarkoittaa myös hyppyjä kiviltä ja kallioilta. Ilman hyppyjä laskusta on hankala saada näyttävää.


LASKUT arvostellaan skaalalla 0 – 10, 0,1 pisteen portaikolla. Pisteet 0 – 2 saa, jos kaatuu laskussaan pahasti tai valuttelee rinteen epävarmasti alas. Pisteet sijoittuvat välille 8 – 10, jos lasku kokonaisuutena pudottaa tuomariston tekarit pelkästä ihastuksesta.

Jos laskija menettää laskun aikana suksensa, tuloksena on automaattisesti NS eli ’no score’. Sama pätee myös jos laskija itse ottaa suksen pois jalastaan. Varmuus laskemisessa näkyy tuomaristolle ja osoittaa että laskija on tasoonsa nähden oikeassa paikassa eikä hortoile eksyksissä ihan muualla kuin mihin taitotaso edellyttäisi.


VERRATTUNA esimerkiksi aikoinaan Pyhätunturilla järjestettyihin vapaalaskun SM–kisoihin arvostelu on yksinkertaisempaa. Koska Pyhällä kisat laskettiin liian helpossa rinteessä, tuomaristo sopi etukäteen rinteen eri sektoreille erilaiset linjapisteet ja laskijalle suorituksesta annetut pisteet perustuivat lasketun linjan linjapisteisiin.

Laskijan oli mahdollista saada suorituspisteitä vain 2 pistettä enemmän kuin linjapisteitä. Eli jos tuomaristo arvioi että laskulinjasta saa linjapisteitä 2,5, laskijan laskusta saamat maksimipisteet olivat tällöin 4,5.

Välittömästi suorituksen jälkeen kukin tuomari asettaa kynän arvostelulomakkeesta löytyvälle 0-10 -asteikolle osapuilleen niille kohdin, mitä tasoa suoritus oli. Päätuomari tarkastaa onko tuomaristo yhtä mieltä laskun tasosta. Jos tuomariston välillä on huomattavaa erimielisyyttä, asiasta keskustellaan päätuomarin johdolla.

Seuraavassa vaiheessa kukin tuomari arvioi laskua tarkemmin, kirjoittaa suorituksesta muutaman kommentin, vertaa laskua aikaisempiin suorituksiin, jotka ovat pisteissä lähellä arvosteltavaa suoritusta sekä lopulta antaa laskijalle pistemäärän.

Kommenttien kirjoittaminen kustakin laskusta on tärkeää, sillä se helpottaa tilannetta jos esimerkiksi näyttää siltä, että laskija nro 1 ja laskija nro 67 ovat saamassa osapuilleen samat pisteet. Muutamalla muistiinpanolla tuomarin on helpompi palauttaa aiemmat suorituksen mieleensä ja verrata arvosteltavana olevaa niihin.

OLOSUHTEET kisan läpiviemiseen olivat hyvät. Näkyvyys oli hyvä, eikä rinne ollut jäinen. Rinteessä ollut irtolumi aiheutti jonkin verran ongelmia erityisesti kilpailussa ensimmäisenä laskeneille lumilautailijoille. Blåbaerfjelletin itäseinä tarjoaa FWQ-kisaan hyvät puitteet. Korkeuseroa on noin 500 metriä ja rinne taittuu heti lähdöstä varsin jyrkäksi.

Teknistä haastetta löytyy rinteen kivisestä yläosasta ja muutama potentiaalinen droppauskallio sijaitsee aivan kisarinteen alakentän yläpuolella.  Kisassa nähtiin hyvin eritasoisia suorituksia. Muutamia varsin ikävän näköisiä kaatumisia sattui, mutta onneksi niistä selvittiin pelkillä henkisillä kolhuilla.

Kisan terävin kärki laski luonnollisesti erittäin hyvin ja näyttävästi. Miesten suksisarjan voittajaksi laski ruotsalainen Erik Lundström. Lundströmin valitsema linja oli koko kisan teknisin, myös lautasarjat huomioon ottaen. Linja ei sisältänyt poikkikulkuja rinteen eri osiin vaan laskija tuli varsin suoraviivaisesti alas kisarinteen laskijan oikeasta reunasta, kohdasta, josta lumilipalta rinteeseen tiputti.

Voittajan ja toiseksi sijoittuneen Arto Majavan välillä suurin ero oli juuri linjavalinnassa. Majava lasku oli sujuvaa ja teknisesti varmaa mutta linjavalinta oli aavistuksen helpompi kuin Lundströmillä. Kilpailun kolmanneksi sijoittunut Henrik Sjöblom Norjasta laski suunnilleen saman linjan kuin Majava mutta laskun yleisvaikutelma jäi vaatimattomammaksi kuin Artolla.


FWQ-KISAN arviointi tuomarina on mielenkiintoista. Koska kisa on avoin periaatteessa kaikille, laskijoiden taso saattaa vaihdella todella paljon. Koska tuomaristo ei laskenut kisaseinää ennen kilpailua arvioidakseen rinnettä ja lumiolosuhteita, kuten yleensä on tapana, ensimmäisten kisasuoritusten arvioinnissa täytyi olla erityisen tarkkana.

Olihan mahdollista että ensimmäinen suoritus on samalla paras suoritus, jonka rinteessä pystyy laskemaan. Ensimmäisen suorituksen pisteytys täytyi sijoittaa asteikolle niin, että sekä sen ylä- että alapuolella oli tilaa. Ensimmäinen kisasuoritus antoi tuomaristolle vertailukohdan, johon tulevia suorituksia saattoi verrata.

Kokonaisuutena Arctix Tamok by Shaker FWQ – vapaalaskukilpailu tarjosi hyvää viihdettä hyvissä olosuhteissa. Ei onnettomuuksia, ei pitkäksi venyneitä taukoja kisan aikana – mitä nyt muutama välineinventaario rinteen alaosassa – eikä myöskään tuomariskandaaleja.

Kokemuksen karttuessa, sen ehti huomaamaan jo Arctix Tamokin aikana, silmä laskujen arvostelulle paranee. Aluksi heittoja tuomariston tarjoamissa pisteissä oli enemmän ja päätuomari joutui huomauttamaan laskun yleisestä tasosta. Loppua kohti hajonta pieneni ja muutamissa tapauksissa kaikki tuomarit antoivat suoritukselle tarkalleen samat pisteet, ilman keskustelua.

Hyvät muistiinpanot aikaisemmista suorituksista olivat kullan arvoisia. Niiden avulla skaalalla liikkuminen oli helpompaa, annetut pisteet ja lasketut linjat muodostivat mielessä kokonaisuuden, johon viimeisintä suoritusta pystyi vertaamaan.


PERIAATTEESSA vapaalaskussa kilpaileminen on yksinkertaista; tuomaristo antaa pisteitä laskijalle, joka valitsee ja laskee vaikeimman linjan, jonka hän pystyy laskemaan sujuvasti, näyttävästi, mielellään kovalla vauhdilla ja ilman epäröintiä. No, sehän se onkin helppoa, ennen kisaa muutaman kilometrin päästä kiikareilla suoritetun rinteeseen tutustumisen jälkeen.

Jos minulta kysytään, kisarinteeseen tutustumisessa olisi hyvä arvioida ensiksi oma taso, mihin rahkeet riittävät. Jos rinteestä löytyy selkeä laskulinja, joka sopii omalle taitotasolle ja tuo laskijan topista tonttiin suoraviivaisesti ja niin että matkan varrelle osuu luontevasti hyppyjä tai muita teknisiä yksityiskohtia, siihen olisi hyvä osua.

Obstaakkeleiden hakeminen eri puolelta facea jättää laskusta poukkoilevan ja katkonaisen kuvan. Maamerkkien etsiminen ja niiden mieleen painaminen helpottaa valitulla reitillä pysymistä. Maamerkit kannattaa valita siten, että ne tunnistaa myös laskiessa, sillä rinteeseen tutustumisessa mieleen painettu kivi saattaa näyttää laskijan silmin, toisesta suunnasta katsottuna pelkältä lumikökkäreeltä.

Kun reitti on valittu ja käännösten paikat ovat mielessä, lähtövaatteen alla voi olla luottavaisin mielin ja antaa palaa. Kyllä se tuomaristo huomaa, kun kisarinteessä tapahtuu jotain suurenmoista!

Tweet