Kuvaaja: Pasi Salminen

“OSTIN ensimmäisen järjestelmäkamerani joskus yläasteikäisenä. Skedesimme silloin paljon, joten halusin kuvata sitä, mitä teemme. Pitkään se oli vain tavallista kuvaamista, mutta jossakin vaiheessa innostuin siitä enemmän, ja ostin Canonin A-1:n , jolla sai otettua useampia kuvia sekunnissa.

Lumilautailu tuli kuvioihin samoihin aikoihin. Silloin Porin Ruosniemessä lumilautailu oli alkuun lähes kiellettyä. Jos teimme hyppyrin johonkin, hissihenkilökunta lähti perään. Joku sitten tajusi, että lautailijoita näyttää olevan enemmän kuin suksijoita, joten saimme yhden kolmesta rinteestä käyttöömme. Kesällä raksailimme paaleista ja lapiolla kaivamalla paipille pohjia - ei siellä kukaan ikinä tehnyt mitään rinnefirman puolelta.

Rikoin polveni yhtenä talvena. Totesin, etten voi skeitata hetkeen, joten ei ollut mitään syytä jäädä Ulvilaan. Niinpä lähdin Mänttään eräälle kurssille kouluttautumaan. Silloin aloin ottaa huvin vuoksi mustavalkokuvia, aiheena oli pääasiassa luonto ja Mäntän miljöö. Luontoa on ollut aina kiva kuvata, peruslifestyle-kuvaus on sen sijaan aina ollut hieman vierasta.


OLIN ollut pienestä asti kiinnostunut elektroniikasta ja tietokoneiden kanssa puuhailusta, joten muutin parikymppisenä työn perässä Helsinkiin, koska siellä oli ohjelmointialan töitä, mutta myös 95 prosenttia ulvilalaisista kavereista oli muuttanut sinne. Silloin innostuin taas skedekuvaamisesta. Ensimmäinen julkaistu kuvani taisi olla Numero-lehdessä. Ei se ollut mitenkään erikoinen juttu. Ajattelin sitä enemmän kuvattavan kannalta, koska hän halusi skeitata enemmän, niin pystyin tavallaan jeesaamaan kuvilla ja näkyvyydellä häntä, ja muitakin jätkiä, eteenpäin.

Koodasin työkseni ohjelmistoja ja jouduin myös myymään niitä. Se oli aika hurjaa hommaa, kun nuorena jäbänä pitää hanskata miljoonan euron järjestelmiä. Tein paljon ylitöitä, joten pystyin aina välillä ottaa pitkät vapaat ja keskittyä lautailun kuvaamiseen. Sain siloin myös hankittua sellaiset välineet, joilla halusin kuvata.

Se järjestelmien myyminen ei ollut minun hommaani, joten kun kutsu tuli juuri perustettuun Laminaan ja Skatelandiin tekemään vähän kaikkea, ei tarvinnut pitkään miettiä. Toimenkuvaani kuuluivat yleismiehen hommat, kuten tapahtumien järjestäminen ja tuotekuvien ottaminen Laminan nettikauppaa varten. Siinä hommassa oppi hyvin studiotekniikkaa, kun piti kuvata päivässä kymmeniä tai jopa satoja tuotteita. Lumilautailun ja skeittauksen kuvaaminen kuului myös toimenkuvaan, pääsin siis tekemään töitä niiden lajien parissa, joista diggaan.

Olin siellä kolme vuotta, mutta sitten eräänä keväänä rikoin toisen polveni ja jäin pitkälle saikulle. Olin kuvannut silloin jo paljon omia juttujani, joten päätin kokeilla onneani. Olen sen verran tyhmä yrittäjä, etten viitsinyt hakea mitään starttirahoja, vaan ajattelin, että jos tästä ei lähde, niin sitten pitää tehdä jotain muuta.

Vaihdoin sunnuntaiaamuisin mainostaulujen mainoksia, jotta sain vuokrat ja auton maksettua varmasti. Aika nopeasti kuvauskeikkaa alkoi tulla täyspäiväisesti.


KUVAAN pääasiassa ammattilaskijoiden kanssa. Esimerkiksi Ettalan Eeron kanssa meillä synkkasi heti alussa hyvin; jaksamme molemmat lapioida hyppyriä vaikka tuntikaupalla, jos tiedämme, että se on kuvan arvoista. Eero tekee temput yleensä aika nopeasti, joskus jopa ekalla tai toisella yrityksellä, siinä ei kauan kestä. Pidän ripeästä tahdista.

Kuvaan myös paljon ulkomaalaisten kanssa, kun he tulevat Suomeen. Pojilla on yleensä rento meininki, mutta temppuja vedetään kovalla tasolla. Tietysti kuvienkin pitää onnistua, mutta jos en saa ruutuja osumaan, niin olen väärällä alalla.


MINULLE laskukuvaaminen on enemmän tilanteen ja hetken dokumentointia kuin taidetta. Olen aika antitaiteellinen, minulle suorat viivat ovat helpompia kuin hieman vinot. Ehkä sitä kautta kuvien samankaltaisuus on heikkouteni, koska teen kaikki aika samalla tyylillä, eli juuri dokumentoimalla. Haluan, että kuvassa näkyy lähtö, suoritus ja alastulo, ja että kuva on valaistu kunnolla.

Joskus jätkien kanssa nauretaan jo etukäteen, että jos joku ehdottaa vaikka jotain erikoista kuvakulmaa, niin siitä ei tule ”minun kuvaani”. Toisaalta jätkät arvostavat sitä, että olen aika ripeä, en jää fiilistelemään kesken kaiken mitään puoleksi tunniksi. Lisäksi monet pitävät siitä, että minulta löytyy pakettiautosta kaikki vauhdinottotelineestä lumikolaan, minulta saa täyden palvelun.

Pidän kaikenlaisesta rakentelusta, se ei ole koskaan tylsää. Tein esimerkiksi salamasynkat jo nuorena itse piuhoista. Se oli täysin luonteva ratkaisu, koska jos jotain silloin tarvitsin, niin itsehän se piti tehdä. Joskus nitä piuhoja kaipaa vieläkin, kun radiolähettimet eivät toimi joka laakille.

Toki iso osa rakentamisesta tulee tarpeesta. Skedekuvaamisessa minulla oli jo nuorempana vanerit ja muut mukana, kun asfaltti on Suomessa niin huonoa. Jos halusin lumilautakuvaajaksi, niin piti tehdä drop in -ramppi. Nykyään minulla on Nurmijärvellä studio- ja raksatilat, siellä mahtuu rakentelemaan kaikenlaista.

Toissa talvena tein parin ammattikoululaisen kanssa vinssin, jolla saa vedettyä vauhdit hyppyriin vaikka tasaisella. Faija on ammattikoulun rehtori, joten kysyin häneltä, että haluaisivatkohan pari kaveria tehdä koulutyönä kannettavan vinssin. Sitä tehtiin sitten viime hetkinä iltoja myöten, että saatiin vinssi valmiiksi. Ekana talvena pojat vähän oudoksuivat sitä, mutta nyt käytämme sitä kuvauksissa aika paljon, kun lunta on tullut niin hyvin.


LUULEN, että kuvaan vielä muutaman vuoden ajan reilejä. En ole hirveästi kuvannut puuteritouhuja. Ulvilasta ei tullut alle parikymppisenä lähdettyä polvi rikkonaisena Alpeille, enkä ole niin kiinnostunut haikkaamisesta. Jos lähtisin takamaastotouhuihin, lähtisin sitten Jenkkeihin, jossa pääsee moottorikelkalla maastoon.

Ei sillä, olin viime talvena Saas-Feessa Burtonin poikien kanssa, ja tuli testattua puuteria Eeron parkkilaudan kanssa kaikki kamerakamat selässä. Jos rehellisiä ollaan niin aika pihalla sitä oli. Mads Jonsson katseli linjat, ja minä painelin perässä. Kyllä tuli pikkuisen ikävä omaa autoa ja reilikuvauksia.


10 kuvaa

Fakta
- Pasi Salminen, 30-vuotias Nurmijärven Klaukkalassa asuva valokuvaaja
- Kotoisin Ulvilasta
- Free-kuvaaja, toimii myös muun muassa Snow Extremen kuvatoimittajana
- Kuvannut useimpiin lautailulehtiin, kuten Transworldiin, Onboardiin, Snowboarder Magiin jne.
- Kalustona Canonin 1dmk3, 5dmk2, eri objektiiveja, salamoita ja salamatarvikkeita “tarpeeksi”
- Kotisivut: photo.pasisalminen.com
- Vinkkejä valaisuun ja kuvaamiseen Salmisen blogista: blog.pasisalminen.com

Tweet