Sahalahden sulttaani

ANTTI Leukun sisääntulo Verbieriin oli ikimuistoinen. Olin töissä baarissa, kun kylillä alkoi kiertää huhu, että paikalle on tullut hiljainen kaveri, joka juo iltaisin pahvitölkin Monttua – halvinta paikallista ruoanlaittoviiniä – ja lähtee sitten Pubille hengailemaan.

Pian näinkin käkkäräpäisen kaverin baaritiskin kulmilla. Sanoista oli hankala saada selvää, mutta laskemaan pitäisi päästä.  Hän oli tullut yksin Verbieriin.

Antista tuli nopeasti osa porukkaa. Mitä nyt kädet olivat kenties jääneet Sappeen boksien vauhdinoton jäljiltä roikkumaan alas, mutta asennetta riitti. Harva laski ensimmäisenä talvenaan yhtä lujaa kuin Leuku. Harva myöskään pyöri yhtä hurjia pesukonemyllyjä kaatuessaan.

Kovin moni ei ollut myöskään ajellut Suomesta Verbieriin yksin. ”Nukuin takapenkillä Saksan motarin taukopaikalla”, Antti totesi asiaa ihmeteltäessä. Turha selittely ei kuulu Antin tyyliin.

ANTTI kävi koulunsa Sahalahdella, parinkymmenen kilometrin päässä Tampereelta. Peruskoulun jälkeen kutsui kauppaoppilaitos, jonka jälkeen edessä oli intti ja sitten Alpit. Kesätyöpaikka Saarioisella maksalaatikon pakkaajana on vaihtunut yhtä taukoa lukuun ottamatta kausityöksi.

Antti elää klassista hiihtopummiarkea – jos termiä saa vielä käyttää. Kesät ja syksyt hän painaa pitkää päivää valvomassa muiden äitien tekemää ruokaa. Lisäksi hän työskentelee lasinkerääjänä baareissa. Kun joulusesonki on ohi, siirtyy Antti alamäkihommiin aina toukokuulle asti.

Joskus ihmettelen, miten sellaista jaksaa vuodesta toiseen. Hyvin näyttää jaksavan. Turhan materian kerääminen tai laiska elämä eivät ole Antin juttu.

Vaikka Antti on ylityöpäivien jälkeen väsynyt, harrastaa hän paljon kaikenlaista Suomessakin. Kerrostalokämpän parvekkeella roikkuu etujousitettu maastopyörä, jolla hän käy ajelemassa tamperelaisen vapaalaskuporukan kanssa. Lenkkeily sen sijaan tuntuu kuulemma ihan skinnaamiselta, joten Kaupin metsiköistä on turha etsiä hölkkäävää Leukua.

ANTTI tunnetaan ujouden ohella temperamentistaan. Jos jokin asia ei toimi, niin reaktio saattaa olla terävä. Sekunti sähähdyksestä mies on taas oma säyseä itsensä.

Sähähdyksistä on saanut kärsiä muun muassa skinipussi, johon ne perkeleen vehkeet eivät millään tahtoneet mahtua takaisin. Ei helppo paikka ”randohomoilua” vihaavalla nuorelle. Sauvansivallusten jälkeen skinit kuitenkin saatiin takaisin pussiin niin Alpeilla, Intiassa kuin Jenkeissäkin.

Saattaa myös yksi intialainen taksikuski vieläkin ihmetellä, että mistä se lommo tuli auton kylkeen, kun hän töytäisi delhiläisellä lentokentällä kaksi kertaa Antin perässä vedettävää suksilaukkua. En ole ennen nähnyt kenenkään puikkelehtivan yhtä nopeasti tuhannen ihmisen väentungoksessa suksibägin kanssa, kuin Leuku yrittäessään kadota vilinään.

KÄMPPIKSENÄ Antti on mukavin mahdollinen. Hän pitää huolta ruokahuollosta ja katsoo, että paikat pysyvät järjestyksessä. Hän myös antaa palautetta, jos joku ei pysy ruodussa. Hyvien lumien aikaan Antti käy ajoissa nukkumaan ja on valmiina mäkeen sovittuun aikaan. Autoakin saa lainata, kunhan sitä ei hirveästi kolhi.

Antti on myös hyvin huomaavainen asuintoveri – ehkä tahtomattaankin. Hän tuo nimittäin hyvin harvoin baarista naisvieraita jatkoille. Mukana on yleensä vain puoliksi syöty patonki.

On tunnettua, että Antin olemus herättää vastakkaisessa sukupuolessa äidillisiä tunteita, joten miehen flaksi saattaa olla hirmuinenkin... Mutta herrasmies ei seikkailuillaan rehentele – eikä aina niitä välttämättä muistakaan.

Vaikka ilta venähtäisikin – Monttu on vaihtunut hiljalleen laadukkaampiin juomiin - ei Antti jätä sovittua laskupäivää väliin. Koskaan. Eräänäkin aamuna muiden vielä palautellessa mieleen edellisillan toilailuja, Antti oli morkkispäissään jo haikkaamassa yli 3 000 metrissä. Aikamoinen työmoraali, olipa kuvaaja mukana tai ei.

Amerikan jyrkällä tammikuussa 2009.

Antti esittelee Pubin alakertaa asiasta kiinnostuneille keväällä 2009 Verbierissä.

Gulmarg tammikuussa 2008.

ANTIN laskutaidot näkyivät parhaiten Virne-laskuleffassa. Hän laski ehkäpä kovimmat linjat ja ländäsi jaloilleen samanlaisia droppeja kuin Joonas Karhumaa, telluammattilainen.

Antin laskutyyli on kehittynyt varmaksi ja eleettömäksi. Myös hypyt ovat kasvaneet hurjiksi. Alastuloon jää pomminreiän lisäksi kaksi siistiä suksenjälkeä, ja kameran muistikortille tallentuu juuri oikeassa asennossa oleva laskija juuri siinä kohdassa, mitä yhdessä hahmoteltiin.

Antti ei käy juurikaan salilla, joten kai pudottautuminen on toisille luontevampaa kuin toisille. On tosin vaikeaa tajuta, miten Antin korkeanpaikan kammolla uskaltaa edes katsoa dropin reunalta alas. Sukset jalassa ei kuulemma pelota. Toisin on vaikkapa lentokoneessa. Antti ei tunge ikkunapaikalle.

Lennon odottelua Intiassa tammikuussa 2008.

ANTTI edustaa laskijatyyppiä, joka ei käy vapaalaskukisoissa. Luulen, että hänelle laskeminen edustaa enemmän kolmen–neljän kuukauden talvilomaa kuin mahdollista ammattia. Eikä hän ole  kilpailuhenkinenkään, se ei kuulu tyyliin. Anttia eivät muiden tekemiset kiinnosta.

Sitä paitsi kisaamisessa saattaa mennä hukkaan puuteripäiviä. Ne ovat Antille erittäin tärkeä juttu. Toki ne ovat sitä useimmille laskemisesta nauttiville, mutta Antti suhtautuu puuterilumeen hyvin vakavasti. Hän pitää matkustamisesta – australiat, etelä-amerikat sun muut on koluttu – mutta laskureissu ei voi olla hyvä, ellei lumi ole hyvää.

Siksi Antti on hyvä mittari lumitilanteelle. ”Ei se ny niin erikoista ollu” kuuluu rehellisesti muiden hehkuttaessa seitsemän sentin tuoretta lumipatjaa.

Antti on tavallaan aika laiska laskija. Randoilua vihaava Antti ei hikoile vapaaehtoisesti pisaraakaan. En usko, että nyt 26-vuotias mies pukee trikoita päälleen nelikymppisenäkään. Miksi haikata, jos hissiltäkin saa hyvää laskua?

Antti laskee jyrkistä ja kivisistä paikoista sujuvasti, mutta extreme-laskeminen ei taida häntä kiinnostaa. Jäätiköillä liikkuminen ei ole luontevaa, johtuneeko Verbier-taustasta vai terveestä railopelosta. Köydet kuuluvat hänen mielestään kalliokiipeilyyn, mikä sekin on vähän arveluttava laji.


TULEEKO Antista seuraava suuri suomalainen vapaalaskija, joka nauttii elämästään Alpeilla vuodesta toiseen? Hyvin paljon mahdollista. Kroppa kestää laskemista eikä pahoja loukkaantumisia ole sattunut. Nöyrä asenne ja realistinen suhtautuminen riskeihin osoittavat , että nuppi on kunnossa. Ja Alppien leppoisa elämänrytmi sopii hänelle paremmin kuin tuulipukukiristely pohjoisessa loskassa.

Ei muuta kuin Seatin keula taas kohti Verbieriä, Antti!

Antti chattailemassa kausikämpillä Verbierissä maaliskuussa 2010.

4 FAKTAA
Antti Leuku
26-vuotias suksimies, asuu Tampereella
Naimaton
Laskee K2:n suksilla, Full Tiltin monoissa ja Helly Hansenin vaatteet päällään
"Kiitokset vanhemmilleni, yhteistyökumppaneille sekä tietysti kaikille laskukavereille!"


YSTÄVÄT kertovat Antista:

“Verbierin afterilla kuulee paljon jonnin joutavaa hehkutusta ja bullshittiä, mutta Antin suusta kuulee totuuden. Kenties sympaattisin kaveri laskupiireissä, jonka olen tavannut.”

- Tero Repo, kuvannut ja juhlinut Antin kanssa Verbierissä


“Laskukaverina. Mukavaa laskuseuraa meikämandoliinon makuun. Joskus tosin pieniä potta-ongelmia.

Juhlijana. Perussuomalainen hessu, kun kublia saadaan huppuun niin paljastuu puhelias nero. Tosin Mikrofoonin töpseli ei vieläkään osaa välttää ylilyöntejä, helppottaisi esimerkiksi vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista. Allekirjoittanut viihtyy seurassa.

Ihmisenä. Hieno, rehti kaveri. Sahalahden Mooses.”

- Arska Saarimäki, Verbierissä asuva laskija ja ravintolatyöntekijä


“Tapasin Antin eka kertaa kaudella 06–07. Heräsin aamulla hiihtomaikkahommiin, ja Antti makasi kämppämme lattialla. Jalat hän oli työntänyt untuvatakin hihaan, kun kuulemma paleli. Siinä sanottiin sitten käsipäivää!

Antti on erittäin suorasanainen jannu, joka päästelee tilanteisiin sopivia totuuksia ja "totuuksia".

Hän on hyväsydäminen oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka ei halua loukata. Pikkuveli-tapaus, josta haluaa pitää huolta. Ainutlaatuisen mahtava juhla- ja muukin kaveri, ja yksi syy odottaa talvea niin paljon!”

- Sanna Kyllönen, Antin kämppä- ja laskukaveri


“Olen laskenut Antin kanssa kolme talvea, ja siitä on tullu mun paras kaveri. Suksilla Antti on varma, pirun taitava ja laskee kovaa. Antin kanssa on mukava laskea, kun tietää, ettei se tee mitään tyhmää. Anttiin voi aina luottaa 100% tuolla bäcksgookeilla.

Antin kanssa on helvetin hauskaa mäessä tai "vapaalla". Hyvä kokki, kova suksilla ja baarissa, ja markan hermot. Ihan loistoseuraa!”

- Ossi Halkola, Antin kämppä- ja laskukaveri


Jutun kirjoittaja on reissannut ja laskenut Antin kanssa viiden talven ajan.

Tweet