Kesällä mäkeen: vapaalasku ylävuoristossa
16.04.2010Artikkelit
Pik Lenin.
KESÄLLÄ voi syödä jäätelöä ja nautiskella terassikeleistä, mutta Suomen suvi on tavallisesti parasta aikaa laskea isoja vuoria. Pohjoisella pallonpuoliskolla on kesällä enemmän valoa kuin talvella, eikä viimakaan ole välttämättä yhtä hyytävä kuin tammikuussa. Jos korkealle on mentävä, kannattaa sinne siis suunnata kesän aikana.
Seuraavassa vinkkejä ja huomioita tervehenkistä kesäistä harrastusta, eli ylävuoristohiihtoa varten.
ISOJEN mäkien hiihtoreissuilla kavereihin tutustuu perusteellisesti. Kun asutaan 3-4 viikkoa samassa teltassa, ei käydä suihkussa ja todistetaan muiden wc-käynnit lähietäisyydeltä, alkavat ystävät käydä läheisiksi. Tähän kun lisätään jatkuva väsymys, palelu ja hikoilu, ollaan ylävuoristorandon ytimessä. Kärvistelyä tajuttomissa maisemissa.
Antibakteerikäsitellyt alusvaatteet voi retkikuntatouhuissa unohtaa. Pik Leninille (7134 m) ostamani aluspaita toimi pari päivää, mutta lopulta superbakteerit veivät voiton. Haju oli sen verran tyrmäävä, että paita oli pakko haudata syvälle, kauas perusleiristä. Villaiset alusvaatteet toimivat paremmin.
Monojen kastumista voi ehkäistä tuplasukilla, joiden välissä on muovipussi. Jalat menevät ehkä hieman erikoiseen kuntoon, mutta mieluummin kurttuiset kuin paleltuneet varpaat.
Riku Lavia maisema-WC:ssä, kaksi metriä teltan ovesta. Lipkinin reitin 2. leiri (6100 m), Pik Lenin kesällä 2000.
ISOT vuoret tuppaavat sijaitsemaan syrjäisillä seuduilla. Pelastuspalveluiden varaan ei voi laskea, vaan kaikkien riskien suhteen on oltava omavarainen. Ylhäällä on varauduttava huonoimpiin mahdollisiin olosuhteisiin, ja railopelastuksen, lumivyöryturvallisuuden ja hätämajoituksen rakentamisen täytyy olla hanskassa.
Tietyt rutiinit on hyvä sopia. Leiripaikkojen sondaus railojen varalta, lumenluonti teltan päältä lumimyrskyn aikana, veden sulattelu ja radiopuhelinyhteydet perusleiriin on hyvä pitää ohjelmassa.
Kakkosleiri Pik Leninillä.
KORKEALLA hengitystiheys kasvaa, ja nestettä poistuu kehosta hengityksen mukana normaalia enemmän. Samalla nälän- ja janontunne vähenee, joten itsensä on pakotettava juomaan ja syömään. Nestettä on saatava koneeseen ainakin viisi litraa päivässä. Tämä tarkoittaa jatkuvaa lumensulattelua ja vessassa juoksemista, päivin öin.
On kypsää herätä keskellä yötä, pukea kaikki vaatteet ylleen ja ryömiä asioille lumihankeen, mutta se on tarpeen vuoristotaudin ehkäisemiseksi. Pissapullo helpottaa elämää.
Hiilihydraattipitoista ruokaa on vedettävä ja paljon. Maltodekstriinin ripottelu mausteeksi kaikkeen auttaa kivasti energiansaannissa. Sivuvaikutuksena tosin hiki alkaa haista aika mielenkiintoiselle.
Retkikuntamme kirgiisikokki, Mustagh Ata perusleiri kesällä 2002.
Teimme sen verran ylimääräistä ruokaa, että paimentolaisetkin saivat syödäkseen. Mustagh Ata.
VUORISTOTAUTIA ja muita yllätyksiä varten kannattaa ottaa edustava kokoelma lääkkeitä mukaan. Mustagh Atalla (7546 m) huolettomat venäläiset juoksivat kilpaa perusleiristä 1. leiriin, seurauksena aivoödeema yhdelle heistä. Venäläisillä ei ollut lääkkeitä mukanaan, joten silloinen lääketieteen opiskelija Juho Jalkanen sai kunnian murskata Diamoxeja ja työntää niitä tiedottoman venäläisen hanuriin. Onneksi paikalle osui sattumalta saksalainen lääkäriretkikunta, jolla oli paineistuspussi ja injektioneuloja mukanaan. Sergei pussiin ja lääkettä suoneen, jolloin mies elpyi.
Venäläisoppaan mielestä ukko olikin sitten saman tien kunnossa. Opas vetäisi pussin auki ja palautti Sergein sekunnissa noin 2000 metristä 5100 metriin ja takaisin tajuttomaksi. Tästä sekoilusta ja sitä seuranneesta pienestä painihetkestä huolimatta saimme Sergein takaisin pussiin ja myös pidettyä siellä. Potilas onnistuttiin kantamaan hengissä perusleiriin, josta hän pääsi ansaitulle sairaalareissulle.
Isot vuoret ovat kaukana Suomesta, huonon hygienian ja vieraiden bakteerikantojen maissa. Antibiootit voivatkin tulla tarpeeseen. Ne olisivat hoitaneet helposti esimerkiksi punataudin, jonka saimme tuliaisiksi sekä Pik Leniniltä että Mustagh Atalta. No, karisivatpahan kilot.
Tri. Juho Jalkanen vastaanotollaan. Mustagh Atan perusleiri.
KORKEALLA ei pidä sortua poikamaiseen hätäilyyn, vaan ylös edetään rauhallisesti. Leirit perustetaan ”camp high, sleep low” –menetelmällä: ylempi leiri käydään perustamassa ja lasketaan alempaan leiriin yöksi. Ylempänä yövytään vasta seuraavana päivänä tai myöhemmin.
Antti Kurola huiputusyrityksessään Pik Leninillä.
Korkealla voi iskeä välillä vähän huonompi keli. Sinkissä suunnistamista helpottaa, jos reitti on merkitty. Bambukepit, joiden päässä on jotain värikästä nauhaa, ovat halpa henkivakuutus.
Huolettomat venäläiset olivat Mustagh Atalla sitä mieltä, että merkitseminen on turhaa, eihän sitä kukaan jaksa. GPS toimii varmasti yhtä hyvin. Tästä kuningasideasta oli seurauksena yksi kuollut. Me pidimme päämme ja merkitsimme reittimme bambukepeillä, mutta venäläinen Dima, kolmen lapsen isä, katosi huipulla muutama sata metriä senhetkisen reittimme yläpuolella.
Ilkka Koskinen matkalla perustamaan 1. leiriä. Pik Lenin.
Juho Jalkanen nousemassa kakkosleiriin, Mustagh Ata.
LASKETTELU ylävuoristossa ei ole varsinaisesti vapaalaskun juhlaa, etenkään jos tavoitteena on vuoren huiputtaminen. Törmää noustaan ylös ja leirejä perustellaan 2-3 viikon ajan. Varsinaisen lasku on puolestaan kestoltaan tuntien luokkaa. Selässä on jättimäinen rinkka, koska leirit puretaan viimeisellä laskulla. Parhaat laskut saakin leirejä perustettaessa, jolloin alas tultaessa reppu on tyhjä.
Laskettelua hidastaa kantamusten lisäksi vähähappinen ympäristö. Jalka ei nouse välttämättä samaan malliin kuin lähempänä merenpintaa. Myös riskejä tulee välteltyä eri tavalla kuin hiihtokeskuksissa.
Mutta on se silti aika siistiä.
Antti Kurola laskemassa 1. leiristä perusleiriin, Pik Lenin.
Fakta:
Pik Lenin
Vuori Kirgisiassa.
Toppi: 7134 m, haikki perusleiristä (johon pääsee maasturilla) ABC:hen noin neljä tuntia.
Lipkinin reitillä Advanced Base camp jäätikön laidalla, 1. leiri noin 5 100, kakkonen 6 100, windy camp 6 800 metrissä.
Mustagh Ata
Vuori Kiinan uiguurialueella.
Toppi 7546 m, perusleiriin puolen päivän haikki tieltä (pääsee myös
kamelikyydillä jos maksaa vähän).
Perusleiri moreenilla, ykkönen noin 5 100, kakkonen noin 6000, kolmonen noin 6 500 metrissä.
Teksti ja kuvat Ilkka Uusitalo
Kirjoittaja on kiivennyt ja laskenut alas Elbrukselta, Mont Blancilta, Pik Leniniltä 6750 metristä, Mustagh Atalta vähän yli 7000 metristä sekä useilta pienemmiltä randomäiltä Alpeilla.
Kommentit
Art.
Lisätty 05.08.2010 22:29
Pirun hyvä ja hauska juttu, tackar. Tässä kohdassa on klassikkoainesta: "Venäläisoppaan mielestä ukko olikin sitten saman tien kunnossa. Opas vetäisi pussin auki ja palautti Sergein sekunnissa noin 2000 metristä 5100 metriin ja takaisin tajuttomaksi. Tästä sekoilusta ja sitä seuranneesta pienestä painihetkestä huolimatta saimme Sergein takaisin pussiin ja myös pidettyä siellä." Lisää reppareita näiltä reissuilta!
Miika
Lisätty 20.04.2010 03:16
Ehka vuoden mielenkiintoisin juttu. No vahintaan top kolmessa. Ja hauskat kuvat. Kiitos!
PK
Lisätty 24.04.2010 03:26
KM:ää
jenni
Lisätty 27.05.2010 15:33
En edes laskettele, mutta oli vaan luettava näin hyvä juttu loppuun.
Lisää kommentti
<< Takaisin