Puuterin perässä Kittelfjällissä

SUOMEN Lapin lumettomuuteen kyllästyneenä aloimme veljeni Veikon kanssa miettiä taas yhtä laskureissua Lyngeniin tammikuun alkupuolelle. Päivämäärät oli jo sovittu, mutta reissun lähestyessä näyttivät internetin viisaat sääpalvelut kaikkea muuta kuin mukavaa skinnailukeliä Lyngenin niemimaalle.

Silloin mieleeni välähti ruotsalaisista hiihtoleffoistakin tuttu Kittelfjäll. Siellä ei lumisade tai huono näkyvyys haittaisi hiihtoa, sillä tarjolla pitäisi olla oivallista metsähiihtoa. Lisäksi paikka on ollut jo useamman vuoden ajan vierailulistalla, mutta aina jäänyt väliin syystä tai toisesta.

Päätimme siis suunnata vastahankitun riiraidmobiilin keulan pohjoisen sijaan länteen. Matkaan päätti lähteä myös kaverimme Tuomas.

Kolmen koplalla majoitus ei tullut kalliiksi: sunnuntaista torstaihin se teki lompakkoon noin 130 euron kolon. Ei siis paljon mitään per ukko, ja mökkikin oli äärimmäisen viihtyisä ja hyvin varusteltu. Suomalaiseen perushiihtomökkiin verrattuna yksi varuste oli ylitse muiden: mökin varustukseen näytti kuuluvan kunnollinen mononkuivain, jolla sai kerralla kahdet monot nopeasti kuivaksi.

REISSU oli myös meille uuden reissuauton testiajo. Ei ihan yhtä hieno kuin Napapiirin Sankareista tuttu Ylläksellä majaileva TIS-51 Ford Sierra, mutta kuitenkin puuterinvalkoisena ja farmarikorilla varustettuna aivan erinomainen hiihto-Sierra. Ajetuista kilometreistä ei ole varmaa tietoa. Kuten auton entinen omistaja luonnehti: mittarissa on 78 tkm, ja mittari pyörähtää ympäri 100tkm välein.

Eli jännitystä matkalle lähtiessä oli myös kyydin puolesta. Auto kuitenkin kulki tyylikkäästi nikottelematta vajaan 1500 kilometriä, tällä autolla on keväällä hyvä lähteä pudottelemaan kohti La Gravea.


100 kilometriä väärässä suunnassa

Lähdimme liikkeelle sunnuntai-iltana. Alun perin tarkoituksenamme oli lähteä ajelemaan jo iltapäivällä, ja olla perillä joskus alkuyöstä, mutta pieni myöhästyminen tarkoitti perille pääsyä vasta aamun puolella.

Ensimmäiset 400 kilometriä sujuivat oikein joutuisasti ja mukavasti, mutta Arvidsjaurin jälkeen Sierran navigointilaitteet menivät vähän sekaisin, ja ohitimme vahingossa tärkeän risteyksen. Pikkuisen ennen Arjeplogia aloin muistelella, ettei meidän kuuluisi olla ollenkaan täällä päin.

Pikaisen tarkistuksen jälkeen havaitsimme, että olimme ajaneet melkein sata kilometriä sivuun reitiltä. Ei muuta kun auto ympäri ja takaisin.

Lunta oli alkanut sataa, ja sitä tiputteli niin kovaa, että oli pakko ajaa hiljakseen vain lyhyet valot päällä. Loppujen lopuksi olimme perillä seitsemän aikaan aamulla. Viimeiset 60 kilometriä on vieläpä todella pientä tietä, jolla piti ajaa hyvin varovasti. Täytyy myöntää, että päästin melkoisen helpotuksen huokauksen, kun hotellin valot vihdoin näkyivät tienvarressa.



Ensimmäisen päivän tutustumista

Parin tunnin unien jälkeen lähdimme mäkeen. Kuten odottaa saattoi, suksi ei oikein kulkenut tuollaisen rupeaman jälkeen. Aamun laskut menivät muutenkin lähinnä vain paikkaan tutustuessa. Viimeisen parin päivän aikana oli uutta lunta satanut 125 senttiä, eikä se ollut asettunut vielä yhtään.

Päivän laskut piti siis suorittaa lähinnä jo jonkin verran laskettuja rännejä ja rinteen pohjia pitkin. Kun poikkesi metsään, upposi välittömästi nivusia myöten kevyeen pakkaslumeen ja metsän jyrkkyys ei kertakaikkiaan riittänyt millään pitämään vauhtia yllä.

Mäessä ei kuitenkaan ollut kuin parikymmentä ihmistä, joten noillakin paikoilla riitti laskettavaa ihan mukavasti. Kokonaisuutena kiva päivä ja saatiin hyvä tuntuma paikan tarjontaan. Illalla oli mukava nukahtaa aikaisin kun näki, että ulkona alkoi sataa lisää lunta.





Ei kiirettä ensimmäiselle hissille

Aamulla aikainen herätys ja melkein ekalla hissillä mäkeen. Ekalle hissille ei ollut vielä kiire, koska silloin ei oikein kunnolla ollut vielä valoakaan. Uutta lunta oli kertynyt vielä vanhojen pehmeiden päälle vajaa kymmenen senttiä. Heti ku hämärä alkoi hellittää, lähdimme laskemaan.

Aamupäivästä näimme jopa vähän aurinkoakin. Mäessä ei ollut sitä vähääkään väkeä kuin eilen oli ollut. Päivä meni uusia reittejä etsiessä ja kuvia räpsiessä. Saimme muutaman täydellisen puuterilaskun auringossa - harvinaista herkkua täällä pohjoissa tähän aikaan vuodesta.

Illalla vielä muutama ruotsalainen pilsneri ja lämpimät höyryt saunassa, josta olivat kiuaskivet unohtuneet, niin päivä olikin täydellinen. Mitään hurjia juhlia tammikuun puolivälissä lienee täältä turha etsi. Meidän lisäksemme paikalla oli vain muutama perhe.


Pyydapäivä

Kolmas päivä oli paras. Uusi lumi oli asettunut ja se kantoi jo mukavasti. Niinpä kaikissa metsissä pystyi laskea. Käytännössä puhdasta linjaa joka laskulla, ja suksikin kulki jo huomattavasti paremmin kuin kahtena ensimmäisenä päivänä.

Mononi hajosi edellisenä päivänä. MacGyver-ratkaisuna sidoin monon varsiosan tiukaksi puolitoistametrisellä remmillä. Tuntuma oli keskinkertainen, mutta helppo lumi teki laskusta silti nautittavaa. Lisäksi löysimme hissialueen parhaat linjat, jotka olivat vielä kaiken huipuksi laskematta. Väkeäkin oli aamusta paikalla vain kourallinen koko keskuksessa.

Uusi lumi ei ollut vielä ehtinyt oikein tarttua avotunturiin ja siksi tällä reissulla jäivät suunnitellut skinnaukset tekemättä. Mutta pirun hauska metsähiihto kelpasi ilman suurempia nurinoita.











Navigointi kohti Rolloa

Torstaina, eli reissun neljäntenä päivänä, päätimme jättää laskut väliin ja lähteä ajelemaan ajoissa kohti kotia. Se oli hyvä päätös, sillä nyt tiedämme muutaman varmasti käymisen arvoisen skinnausmäen matkan varrelta.

Kotimatka sujuikin kommelluksitta ja navigointilaitteet pysyivät oikealla tiellä koko matkan. Olimme kotona Rovaniemellä jo yhdeksän aikaan illalla.

Kittelfjäll on paikkana oikein viihtyisä ja kotoisa, aivan kuten monet muutkin ruotsalaiset ja norjalaiset keskukset. Suomesta tuttu resort-meininki puuttuu kokonaan, ja keskuksissa keskitytään olennaiseen, eli hiihtämiseen ja tuntureilla liikkumiseen.

Hiihdollisesti paikka tarjoaa mukavaa metsähiihtoa ja myöhemmin kaudella myös pienen haikkauksen jälkeen avonaisia linjoja tunturin huipulta.

Netistä löytyvät tiedot keskuksen verttimetreistä ovat hieman harhaanjohtavat. Hisseillä saa käytännössä noin 300 verttimetrin siivuja, sen jälkeen metsä muuttuu liian loivaksi. Tuo 300 metriä on kuitenkin oikein mukavasti viettävää vertikaalia, ja metsässä on paljon hyviä linjoja koko hissialueen laajuudella.

Kokonaisuutena hyvä paikka varsinkin alkukauden hissipuuterinmetsästykseen.

KITTELFJÄLL
Viisi rinnettä
Neljä hissiä
Korkeusero 600 metriä, todellisuudessa noin 300 metriä tehokasta
Päivälipun hinta 34,5 euroa
www.kittelfjall.com

Tweet