Oma asu: Laskuvaatteet mittojen mukaan

STUVIEN vaatteiden löytäminen on ollut minulle aina hyvin hankalaa, koska olen rakenteeltani pitkä ja hoikka, eivätkä lasketteluvarusteet ole poikkeus. Muutama vuosi sitten aloin etsiä uutta laskutakkia ja -housuja entisten kuluneiden tilalle. Vaatimukseni olivat yksinkertaiset: vaatteiden tulee istua hyvin, toimia niin rinteillä kuin vuorten takamaastoissakin ja näyttää hyvältä, eivätkä mustat tai harmaat housut kelpaa.

Katsastin vaatteiden tarjontaa parilla alppireissulla, kotimaassa sekä Ruotsin ja Pohjois-Norjan hiihtoreissuilla, mutta vaatimukseni täyttävää asua ei löytynyt. Housut olivat aina joko liian leveät tai liian lyhyet, ja takeissa ongelmia tuottivat liian leveät hartiat, lyhyet hihat tai paikka kaljamahalle, jota minulla ei vielä ole. Jotain piti siis keksiä.

Lopulta olin jo valmistautunut ikuisuusprojektiin: tekemään vaatteet itse kaupasta saatavien kaavojen pohjalta. Onneksi kuitenkin löysin tuttavien kautta ompelijan, jolta homma onnistuisi varmasti juuri niin kuin haluan.


OMPELIJALLA oli kokemusta lasten talvivaatteiden valmistuksesta, joten hengittävät materiaalit ja teipatut saumat olivat hänelle tuttuja. Sovimme tapaamisen, jossa hän otti mittani, kun päälläni oli lasketteluvarusteet eli kypärä, monot, hittihousut ja selkäpanssari. Lisäksi kävimme läpi lasketteluvaatteelta haluamani tekniset yksityiskohdat kuten taskujen paikat ja koot, tuuletusvetoketjujen sijainnit, housujen korkeuden, henkseleiden paikat ja niin edelleen.

Parinkymmenen vuoden laskettelukokemuksen perusteella osasin aika tarkaan sanoa, mitä haluan laskettelutakilta ja -housuilta. Sopivia vaatteita etsiessäni olin myös saanut melko hyvän käsityksen siitä, minkä näköisen laskuasun haluan: kirkkaita värejä, istuva takki sekä istuvat mutta leveälahkeiset housut kevyellä vuorella. Näiden pohjalta ompelija piirsi mallin, joka näytti mielestäni hienolta.

Syyskuisen ensitapaamisen jälkeen ompelija jatkoi projektia kankaiden ja muiden materiaalien metsästyksellä sekä kaavojen suunnittelulla. Vedenpitävät vetoketjut ja ensimmäiset kangasvaihtoehdot löytyivät Oulusta Shelbyn ulkoilutarvikeliikkeestä. Shelbyn valikoimien lisäksi ompelijani löysi hengittäviä kankaita myös omien kontaktiensa kautta, joten väri- ja kuosivalintaan varten löytyi parikymmentä eri vaihtoehtoa. Suunnitelman mukaan kankaista piti valita kolme, joten pienen puntaroinnin jälkeen päädyin sopivan värikkääseen yhdistelmään sininen, vaaleanruskea ja vihreä.

Ensimmäinen sovitus oli tammikuun alkuviikoilla ja toinen ja viimeinen sovitus tammikuun lopulla, kuten olimme sopineet. Sovitukset ovat tärkeä osa vaatteiden teettämistä, sillä niissä voidaan vielä puuttua ongelmakohtiin tai jopa muuttaa suunnitelmaa, jos se ei tunnu toimivan. Valmiin vaatteen saumojen purkaminen ja muuttaminen on aina työläämpää.

Omalla kohdallani ensimmäisessä sovituksessa päädyttiin vielä kaventamaan hihoja sekä siirtämään reiden tuuletusvetoketjut alemmaksi lähes polveen saakka.





TOISEN sovituksen jälkeen puku oli valmis ja heti viikkoa myöhemmin alkoi asuni ensimmäinen kova testi: parin viikon hiihtoreissu Japanissa. Housut ja takki selvisivät testistä loistavasti. Kevyt toppaus piti lämpimänä huipun viimassa ja skinnatessa tuuletusaukot toimivat juuri niin kuin olin ajatellut. Nisekon metsissä satanut märkä lumi ei tarttunut pintakankaaseen, vaikka hiihtokavereiden hieman kuluneisiin merkkivaatteisiin se tarttui.

Lisäksi puku istui todella hyvin. On hankala kuvailla, miltä tuntui pukeutua ensi kertaa elämässään istuviin vaatteisiin, mutta olo oli mahtava ja vapautunut. Mikään paikka ei kiristänyt. Hihat ja lahkeet olivat riittävän pitkät. Taskut olivat juuri sellaiset kuin tarvitsin ja siellä mistä niitä luontevasti hanskakädellä etsin. Takin huppu sopi tismalleen kypärän päälle. Mitään liikkeitä ei tarvinnut rajoittaa siinä pelossa, että lunta pääsee niskaan, selkään, hihoihin tai lahkeisiin. Aivan mieletöntä!



TESTIREISSUN ainoa haveri sattui reilun viikon hiihdon jälkeen. Kaaduin boksin alastulossa irronneen sukseni kantin päälle, minkä seurauksena reiden tuuletusaukon vetoketjun sulkija halkesi eikä vetoketju pysynyt enää kiinni. Tästä selvittiin väliaikaisesti tietenkin hopeisella putkiteipillä, joka ei tosin millään tuntunut tarttuvan housun hyvälaatuiseen kankaaseen.

Vetoketjun sulkija saatiin vaihdettua varaosista, kun tulimme takaisin Suomeen. Reissun jälkeen teetin myös toisen takuumuutoksen. Suurensin reisitaskun tarrakiinnityksen koko läpän leveydelle, koska syliin nouseva puuterilumi pääsi liian helposti karttaa sotkemaan. Tästä pienestä suunnitteluvirheestä saatoin syyttää vain itseäni ja vajavaista puuterilaskukokemustani.

Japanissa pääsivät myös laskupuvun muutkin hyvät puolet esiin. Koska pukuni on yksittäiskappale, kamafriikit japanilaiset tulivat tietenkin kyselemään, minkä merkkiset vaatteeni ovat ja mitä tuo pukuni merkki "Makiflisuko" eli McFrisk tarkoittaa. Oli mukava vastata, että se olen minä.





MITTOJEN mukaan teetetty laskettelupuku on vajaan kauden mittaisen kokemukseni perusteella todella toimiva ratkaisu laskettelua aktiivisesti harrastavalle varsinkin, jos kaupasta ei löydä itselleen sopivaa vaateparia. Käyttömukavuus on huipussaan,vaikka kankaiden kalvot ja teippaukset eivät olekaan GoreTexin tai muiden vastaavien merkkien tasoisia. Tätä puutetta on sitä paitsi helppo korjata omassa suunnitelmassa juuri sellaisilla tuuletusaukoilla ja toppauksilla kuin itse tarvitsee.

Oman puvun teettäminen ei myöskään jää hinnasta kiinni. Minulle ompelija löysi tehtaan poistomyynnistä tarvittavat kankaat ja kokonaishinta Suomessa tehtyine töineen jäi noin kuuteensataan euroon. Työn osuus oli mielestäni ansaitusti yli puolet lopullisesta hinnasta. Suurin ongelma laskuvatteiden teetämisessä on materiaalien ohella hyvän vaatesuunnittelijan, vaatturin, räätälin tai ompelijan löytäminen. Oman kokemukseni mukaan ottaisin rohkeasti yhteyttä paikallisiin yrittäjiin.

Kirjoittajan reissukertomuksia/blogi osoitteessa http://mcfrisk.kapsi.fi/skiing/

Tweet