Tekniikkanurkkaus: Hyödyllistä pikkusälää

ILMASTOINTITEIPPI, RAUTALANKA, IHMETYÖKALU
Kuulemma avaruusrakettejakin on korjattu ilmastointiteipillä. Teipille ja rautalangalle on miljoona käyttökohdetta, rajana on lähinnä oma luovuus. Kohtuullisen kätevä niksi on ison ja painavan jesserullan sijaan rullaa esimerkiksi sauvan ympärille muutama metri tuota kaiken korjaavaa ihmetuotetta.

Rautalankarulla maksaa pari euroa, painaa muutaman gramman ja parin metrin rautalankapätkällä voi yrittää korjata skinejä, monoja tai jopa oikuttelevia randositeitä. Leatherman, RetkiPro tai Victorinox on myös usein työkalu paikallaan. Sillä leikkaa, vuolee, vääntää, puristaa, avaa tonnikalapurkit, säätää siteistä dinit ja niin edelleen.


TEIPPI
Urheiluteippi tai "tabisteippi" on yksi hiihtäjän parhaista ystävistä. Etenkin harrastuksen alkuvaiheessa, ensimmäisillä haikkireissuilla tai uusiin monoihin vaihdettaessa teippiä kuluu metrikaupalla. Kun viitisen vuotta sitten laskin ja haikkasin vielä alppimonoilla, kulutin useamman paketin compeedia per reissu.

Compeed on hyvää, mutta kallista. Toisekseen ei kannata paikata vahinkoja, jos ne voi estää kokonaan, eli ennalta ehkäistä rakot ja hiertymät. Aamulla ennen mäkeen lähtöä kummankin sääriluun päälle pitkät teipinsiivut, sitten kantapään teippaus ja nuppiluu. Enää ei pitäisi tulla rakkoja. Teippaamaan oppii kantapään kautta.



Nyt lopulta olen löytänyt sellaiset monot ettei viime reissulla enää teipattu. Merkittävä tekijä saattoi olla sisäkenkä jossa on nauhakiristys.  Teipillä on muitakin käyttökohteita, erinäiset korjaukset ja tukiteippaukset tai sormen lastoitus onnistuu myös.

Apteekista nimellä elastinen urheiluteippi, Leukotape tai Leukoplast tms. Alle vitosen rulla, käyttöarvollisesti täysin korvaamaton. Mukaan laskureppuun!


KARTTA
Kartta on perusvälineistöä. Jonkinlainen kartta on oltava aina. Arvokkaat maastokartat kannattaa pitää muovitaskussa ja siten taitettuna, että sillä hetkellä kyseinen kohde on valmiiksi näkösällä. Karttoja saa tilattua etukäteen netistä tai siten ne pystyy myös ostamaan kohteesta.

Esimerkiksi Norjan sopivia maastokarttoja löytyy ihan paikallisista huoltsikoilta ja ruokakaupoista.  Suuremmissa alppikohteissa kannattaa rinnekarttakin pitää mukana, vaikka pysyisikin hisseillä. Yhteydenpito hajonneeseen kaveriporukkaan onnistuu helpommin ja myöskin pelastuspartion hälyttäminen on kätevää, kun voi kartasta tarkistaa rinteen tai paikan nimen tai numeron. Mukaan taskuun tai laskureppuun.


KORKEUSMITTARI, ILMAPUNTARI JA KOMPASSI
Korkeusmittarin ja ilmapuntarin sisältä rannetietokone voi olla monellakin tapaa hyödyksi. Ennen kaikkea korkeusmittari kertoo paljonko on noustu ja paljonko jäljellä. Useimmat myös laskevat nousu- ja laskunopeuksille keskiarvoja. Kalibroitua korkeusmittaria voi myös käyttää hyödyksi suunnistamisessa.

Ilmapuntari kertoo etenkin asiaan vihkiytyneelle millaista säätä on luvassa. Jos ilmanpaine laskee, karkeasti sanottuna sää heikkenee - luvassa voi hyvinkin olla pilvistyvää tai sateita. Useamman millibarin tunnissa laskeva ilmanpaine viittaa jo koviin tuuliin ja mahdollisesti lähestyvään myrskyyn. 

Kuvassa olevassa Polarin mallissa on samoissa kuorissa sykemittarikin. Sillä oppii vähän kuuntelemaan kehoakin ja evästämään riittävästi. Itselleni oli yllätys nähdä mittarista 10 tunnin haikkipäivän jälkeen lähemmäs 5000 kalorin energiankulutus... Hyviä monikäyttöisiä "seikkailukelloja" valmistavat muun muassa Suunto, Polar ja Casio, hinnat paristasadasta eurosta lähinnä ylöspäin.

Kompassi on itsestäänselvyys, kuvassa kompakti ja suojatumpi peilimalli. Hinnat kympistä ylöspäin.


LUISTOVOIDE
Jossei suksi luista on päivä pilalla. Jonkinlainen pikavoide on helppo ja nopea levittää suksen tai laudan pohjaan minuutissa. Pikavoiteet ovat nykyään myös käytettävämpiä ja toimivampia kuin kuvassa.

Perinteisellä parafiinipalikalla voi törmällä lähinnä yrittää hinkata skineihin parempaa luistoa ja samalla estää lumen paakkuuntumista skinin pohjaan. Laskureppuun.


KALTEVUUSMITTARI KÄNNYKKÄÄN
Kaltevuusmittari voi olla kohtuullisen hyödyllinen, useim myös turhaa ja kallista painolastia. Kuvassa Mammutin ilmainen netistä ladattava sovellus, toimii iApplen iPhonessa ja Touchissa ja jos wlan pelittää niin sillä voi myös tsekata lumivyöryennusteet.

Alempana Suunnon perinteinen kaltevuusmittari, hinta lähemmäs parisataa silläkin. Kaltevuusmittarilla voi arvioida esimerkiki rinteen vyöryriskiä ja sillä myös saa todistettua aineistoa afterskiin sankaritarinoihin. Laskureppuun, mutta ilmankin pärjää.


NARU, PARISTOT ja MINIGRIPPIÄ
Pari metriä nartsaa voi osoittautua hyvin monikäyttöiseksi, eikä painokaan vaivaa. Kuvassa viitisen metriä jotakin 5-millistä prusikkinarua. Sillähän voi hinata loukkaantunutta kaveria, virittää hätäpelastuskelkkaa, yrittää korjata jotain tai vaikka sitoa naruun pari solmua ja sahata sillä lumilippaa irti.

Vakavampaan jäätikkö ja ylävuoristokäyttöön sitten 30- tai 50-metrinen 8-millinen randoköysi, valjaat, rissat, karabiinit, kasit jne. 

Parilla varaparistolla virvoittaa piipparin tai otsalampun.

Minigrip-pussiin pakatuilla tulitikuilla voi virittää trangian tulille tai onnettomuustapauksessa yrittää virittää lämmittelytulet tai merkkisavut.


OTSALAMPPU, RADIOPUHELIN
Vaikka tarkoitus olisikin liikkua vain valoisan aikaan, on otsalamppu taas ensiarvoisen tärkeä, jos jotain menee vikaan. Onnettomuustapauksissa päivä venyy helposti taas pimeyden puolelle. Lampulla pystyy myös opastamaan pelastushenkilöstöä. Mukaan laskureppuun.

Otsalamppu on eritysen hyödyllinen pimeässä pohjolassa kaamosaikaan, sekä vuoristovaellusretkillä, kun on liikuttava ennen auringonnousua. Parinkympin led-otsalampun valossa näkee jo skinnata ja suunnistaa.

Käsiradio, "lälläri on tärkeä yhteydenpitoväline. Näiden kantama on optimiolosuhteissa joitakin kilometrejä. Lähinnä radiota kannattaa hyödyntää kuvaushommissa "kamera valmis!"-malliin tai sitten oman laskuporukan varoittamiseksi tai informoimiseksi. "Hyvää lunta, varokaa railoa oikealla, hanaa vaan!"

Tunnettuja ja toimivia radiomerkkejä ovat esimerkiksi Cobra ja Doro. Dorot ovat pieniä ja useita päiviä kestävät, ladattavat akut säästävät roskaa ja hermoja. Ainakin Dorot ja Cobrat kommunikoivat keskenään, kaikkien halvimpienkin radioiden pitäisi toimia keskenään ja samalla taajuusalueella. Ladattavat merkkituotteet maksavat 50 euron luokkaa per pari, halvimmat patterivehkeet kympistä ylöspäin.

Lälläreillä on myös viihdearvoa, toimivat erinomaisesti kesän festareilla tai vaikka yhteydenpitona road tripillä autosta toiseen.



AVARUUSHUOPA, LÄMMITIN
Avaruushuopa estää lämmön haihtumista. Maksaa pari euroa, voi olla elintärkeä onnettomuustapauksissa. Mukaan laskureppuun, EA-settiin.

Eri näköiset kemialliset lämmittimet ovat yleistymässä. Sellaisellakin voi yrittää pelastaa kohmeiset sormet tai varpaat paleltumiselta, jos keli pääsee yllättämään tai jos matka katkeaa, eikä lämpöä pystykään tuottamaan liikkumalla. Nämä ovat kertakäyttöisä, maksavat muutaman euron kappale. 


OMPELUVEHKEET, PIKALIIMA
Neulalla ja langalla voi yrittää korjata esimerkiksi laskureppua. 

Pikaliimalla voi myös tehdä erinäisiä pikkukorjauksia, lisäksi sitä voi käyttää haavaliimana, jos laastari ei riitä. Käytönnössä se on samaa kamaa kuin EA-poleillakin käytetään, jos haavoja liimataan. Näiden hyödyllisyys on jokaisen omassa harkinnassa, ehkä ennemmin mukaan matkalaukkuun tai hiihtomökille, tai sitten pikkumuodossa repun EA-pakettiin.


SINKKIPASTA
Keväthangilla ja kesäjäätiköillä UV-säteilyn määrä on uskomaton. Nenä palaa, huulet palavat vaikka miten rasvaisi. Ratkaisu on sinkkipasta, toimii etenkin huuliin paremmin kuin mikään muu. Apteekista tuubi noin viidellä eurolla. Tuntuu muuten todella tarpeelliselta, kun nyt katsoo ikkunasta ulos...

Haikkihattu on kypärää huomattavasti ilmavampi ja suojaa paremmin paahtavalta auringolta. Haikkilasit ovat myös laskulaseja paljon miellyttävämmät ylöspäin mennessä. Etenkin huhtikuusta eteenpäin nämä kaikki laskureppuun!

 

AURINKORASVA, NESTE
Jälleen hyvin ajankohtainen seikka, aurinkorasva! Aurinkorasvaksi sopii hyvin tuollainen lasten vesileikkeihin tarkoitettu 15-20-kertoimellinen. Ei heti haihdu hikoillessa ja kerroinkin riittävä.

Nesteeksi mäkeen vettä, mehua tai urheilujuomaa oman maun mukaan. Pitkään haikkiin ainakin 2 litraa vettä, mieluiten camelbak-tyyliin juomaletkulliseen vesipussiin. Pakkasella eristä juomaletku tai muista aina puhaltaa letku tyhjäksi juotuasi, tai muista juoda pieniä määriä hyvin säännöllisesti. Muuten on letku jäässä.

Esimerkkikuva erästä korjauksesta. Tyylipisteitä ei mäessä jaeta, kunhan homma hoituu.  25 asteen pakkasessa ei kulahtanut skiniliima tarrannut, ja skinitkin kasvoivat pituutta(!) ääriolosuhteissa... Jessellä ja urheiluteipillä tuostakin selvittiin. Ylös päästiin ja puuteria laskettiin.

Tässä oli aika paljon kaikenlaista - ei varmasti kaikkea - mutta toivottavasti ainakin jotakin harkittavaa. Joskus muutaman sadan gramman lisäpainon raahaminen mäkeen palkitsee toden teolla. Ja kuormaa kannattaa jakaa.

Yllä mainituista tarvikkeista riittää useimmista yksi artikkeli per useamman laskijan retkikunta.  Retkikeittimiin ja eväisiin, laskulaseihin ja suksihuoltovälineistöön palataan seuraavissa osioissa.


Tekniikkanurkkaus-sarjassa kerrotaan erilaisista laskemiseen ja välineisiin liittyvistä teknisistä yksityiskohdista.

Sarjan aiemmin ilmestyneitä artikkeleita:

29.10.2010: Tekniikkanurkkaus: Suksen rakenne

Tweet